Magnus Gustaf Adolf Lindberg (s. 27. kesäkuuta 1958 Helsinki) on suomalainen taidemusiikin säveltäjä ja pianisti.^[1] Lindberg on modernisti, jonka teoksille on tyypillistä muun muassa monimutkainen rytmiikka ja soittimellinen taituruus. Hän on arvostetuimpia suomalaisia taidemusiikin säveltäjiä. Pianistina Lindberg on erityisesti esittänyt omaa kamarimusiikkiaan sekä toiminut pianokonserttonsa ja Kraft-teoksen solistina ja on Paavo Heinisen lisäksi ainoa oman pianokonserttonsa levyttänyt suomalainen säveltäjä.^lähde?

Ura

Lindberg opiskeli sävellystä Einojuhani Rautavaaran ja Paavo Heinisen johdolla Sibelius-Akatemiassa, jossa hän suoritti diplomin 1981. Hän kuuluu Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniin. Lindberg aloitti säveltämisen sarjallisuudesta, mutta on sittemmin siirtynyt vapaampien modernististen ilmaisumuotojen pariin. Lindbergin varhaiset teokset olivat luonteeltaan iskeviä ja karheita, mutta myöhemmin hänen tyylinsä on tullut monivivahteisemmaksi ja hienostuneemmaksi, ja esimerkiksi vuonna 2002 valmistuneessa klarinettikonsertossa on jopa Debussyn mieleen tuovia kuulaita ja ilmeikkäitä sointisävyjä. Lindberg on itse sanonut olleensa ennen kivenhakkaaja, mutta siirtynyt sittemmin savenvalamiseen. Lindberg on tehnyt tilausteoksia muun muassa Berliinin filharmonikoille ja 2008 hänet kutsuttiin New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjäksi säveltämään ja johtamaan omia teoksiaan.^lähde?

Lindbergin tärkeimpinä sävellyksinä pidetään^{kenen mukaan?} muun muassa orkesteriteoksia Kraft, Kinetics-Marea-Joy, Aura, Feria, Arena, Cantigas, Fresco, Sculpture, Seht die Sonne, orkesterikonserttoa, pianokonserttoa, sellokonserttoa, klarinettikonserttoa ja viulukonserttoa. Lindbergin suppeahkon kamarimusiikkituotannon ehkä arvostetuin teos on klarinettikvintetto.^lähde?

Lindbergin vokaaliteoksen Graffiti (2009) teksteinä on Pompeijin raunioista löydettyjä latinankielisiä seinäkirjoituksia.^[2]

Lindberg sai vuonna 2010 Suomi-palkinnon.^[3] Vuonna 2012 hän sai Pro Finlandia -palkinnon.^[4] Elokuussa 2016 Lindbergille myönnettiin valtion viisivuotinen musiikin taiteilijaprofessoriapuraha.^[5] Lindbergille myönnettiin vuoden 2023 alusta taiteilijaeläke.^[6]

Sävellyksiä

Sinfoniaorkesterille

• Drama (1980–81)
• Sculpture II (1981)
• Kraft (1983–85)
• Kinetics (1988–89)
• Marea (1989–90)
• Corrente II (1992)
• Aura (1993–94)
• Arena (1995)
• Feria (1997)
• Fresco (1997–98)
• Cantigas (1997–99)
• Parada (2001)
• Chorale (2002)
• Konsertto orkesterille (2002–03)
• Sculpture (2005)
• Seht die Sonne (2007)
• Expo (2009)
• Al largo (2009–2010)
• Era (2012)
• Vivo (2015)
• Two Episodes (2016)
• Tempus fugit (2016–17)
• Agile (2018)
• Absence (2020)

Kamariorkesterille tai suurelle yhtyeelle

• Ritratto (1979–83)
• Tendenza (1982)
• Joy (1989–90)
• Corrente (1991–92)
• Coyote Blues (1993)
• Engine (1996)
• Arena 2 (1996)
• Bubo bubo (2002)
• Counter Phrases (2002–03)
• Jubilees (2000/2003)
• Souvenir (2010)
• Red House (2013)
• Aventures (2013)
• Shadow of the Future (2019)

Puhallinorkesterille

• Zungenstimmen (1994)
• Gran Duo (1999)
• Ottoni vaskille (2004–205)

Konsertoivia teoksia

• Zona sellolle ja kamariyhtyeelle (1983)
• Pianokonsertto nro 1 (1990/1994)
• Duo concertante klarinetille, sellolle ja kamariyhtyeelle (1992)
• Away klarinetille ja kamariorkesterille (1994)
• Campana in aria käyrätorvelle ja orkesterille (1998)
• Sellokonsertto nro 1 (1997–99)
• Klarinettikonsertto (2001–02)
• Viulukonsertto nro 1 (2006)
• Pianokonsertto nro 2 (2011–12)
• Viulukonsertto nro 2 (2015)
• Pianokonsertto nro 3 (2022)
• Alttoviulukonsertto (2023–24)

Kamarimusiikkia

• Musik för två pianon (1976)
• Arabesques puhallinkvintetille (1978)
• Play I kahdelle pianolle (1979)
• Layers neljälle pianolle (1979)
• Quintetto dell’estate huilulle, klarinetille, viululle, sellolle ja pianolle (1979)
• Sonatas viululle ja pianolle (1979)
• ...de Tartuffe, je crois pianolle ja jousikvartetille (1981)
• Linea d’ombra huilulle, alttosaksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille (1981)
• Action-Situation-Signification yhtyeelle ja elektroniikalle (1982)
• Ablauf klarinetille ja lyömäsoittimille (1983/1988)
• Metal Work harmonikalle ja lyömäsoittimille (1984)
• UR klarinetille, viululle, sellolle, kontrabassolle, pianolle ja elektroniikalle (1986)
• Moto sellolle ja pianolle (1988–1990|90)
• Steamboat Bill Jr. klarinetille ja sellolle (1990)
• Klarinettikvintetto (1992)
• Decorrente klarinetille, sellolle, kitaralle, vibrafonille ja pianolle (1992)
• Kiri klarinetille, sellolle, lyömäsoittimille ja elektroniikalle (1993)
• Dos Coyotes sellolle ja pianolle (1993/2002)
• Related Rocks kahdelle pianolle, kahdelle lyömäsoittajalle ja elektroniikalle (1997)
• Konzertstück sellolle ja pianolle (2006)
• Trio klarinetille, sellolle ja pianolle (2008)
• Acequia Madre klarinetille ja pianolle (2012)
• Maguey de tlalcoyote jousitriolle (2018)

Soolosoittimelle

Pianolle

• Klavierstück (1977)
• Twine (1988)
• Jubilees (2000/2002)
• Etydi nro 1 (2001)
• Etydi nro 2 (2004)
• Fratello (2016)
• Promenade (2017)

Sellolle

• Espressione I (1978)
• Stroke (1984)
• Partia (2001)
• Duello (2010)

Muille

• Espressione II viululle (1980)
• Ground cembalolle (1983)
• Jeux d’anches harmonikalle (1989–1990)
• Mano a mano kitaralle (2004)

Vokaaliteoksia

• Jag vill breda vingar ut sopraanolle ja pianolle (teksti Gunnar Björling, 1977–1978)
• Untitled sekakuorolle (sanaton, 1978)
• Songs from North and South lapsikuorolle (teksti E. E. Cummings, 1993)
• Graffiti kamarikuorolle ja orkesterille (tekstinä vanhoja seinäkirjoituksia Pompejista, 2009)
• Accused sopraanolle ja orkesterille (tekstinä eri syytettyjen kuulustelupöytäkirjoja, 2014)
• Triumf att finnas till sekakuorolle ja orkesterille (teksti Edith Södergran, 2018)

Elektroakustisia teoksia

• Etwas zarter (1977)
• Ohne Ausdruck (1978)
• Faust (1985–1986|86)

Palkintoja

• 2003 Wihuri-säätiön Sibelius-palkinto
• 2009 Teosto-palkinto teoksesta Graffiti
• 2012 Pro Finlandia

Lähteet

Kirjallisuutta

• Sosa, Takemi: Magnus Lindberg. Musical Gesture and Dramaturgy in Aura and the Symphonic Triptych. Diss. Acta Semiotica Fennica, LIII. Helsinki: University of Helsinki, 2018. ISBN 978-951-51-4187-3. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Stenius, Caterina: Chaconne. Magnus Lindberg ja uusi musiikki. (Chaconne. En bok om Magnus Lindberg och den nya musiken, 2006.) Suomentanut Caj Westerberg. Sisältää Risto Niemisen kokoaman teosluettelon. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31816-7.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Magnus Lindberg.

• Sosa, Takemi: Lindberg, Magnus (1958–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.3.2021. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Lindberg, Magnus hakuteoksessa Biografiskt lexikon för Finland. (ruotsiksi)
• Lindberg, Magnus hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• FIMIC:n sivu. (englanniksi)
• Ondine Records. (englanniksi)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Israel Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Tšekki Puola Taiteenala ADK BRAHMS Grammy Awards MusicBrainz Henkilöt Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Yle Muut Europeana IdRef