Tractatus Coislinianus on keskiaikainen käsikirjoitus, joka hahmottelee komedian teorian Aristoteleen Runousopin perinteen mukaisesti. Tutkijat ovat olleet erimielisiä sen suhteesta Aristoteleen teokseen itseensä.
Aristoteleen Runousopin toinen, komediaa käsitellyt kirja itsessään on kadonnut. Tractatus coislinianus on 900-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus, joka löydettiin Suuren Lavran (Megisti Lavra) luostarista Athos-vuorelta. Athanasios Rhetor lähetti sen Pierre Séguierille vuonna 1643. Klassisen kirjallisuuden tutkija J. A. Cramer, joka tutki Henri Charles du Cambout de Coislinin kokoelmaa lähes kaksisataa vuotta myöhemmin, vaikuttui käsikirjoituksen sisällöstä, ja uskoi sen olevan Aristoteleen komedian teorian kommentaari. Hän julkaisi tekstin vuonna 1839.
Cramerin näkemys torjuttiin pian, mutta se on saanut uutta kannatusta myöhemmin. Richard Janko on esittänyt, että käsikirjoitus sisältää Runousopin kadonneen toisen kirjan luonnoksen tai siihen liittyvät muistiinpanot.[1][2] Heinz-Günther Nesselrath sen sijaan on katsonut, että kyseessä on peripateettisen koulukunnan myöhemmin tuottama teos.[3]
Käsikirjoitus on nykyään sijoitettu Ranskan kansalliskirjastoon nimikkeellä ”Coislinianus 120”.
Tractatuksen mukaan komedia herättää näytelmän katsojissa naurun ja nautinnon, ja puhdistaa heistä näin kyseiset tunteet (katharsis). Komedian teoria rinnastuu näin aiemmin Runousopissa esitettyyn tragedian teoriaan, jonka mukaan tragedian esittämän kärsimyksen herättämä pelko ja sääli puhdistavat samoin katsojan mielen. Teksti kuvaa myös niitä keinoja, joilla katharsis komediassa saadaan aikaan.