.JPG)
Olli Paavo Antero Kortekangas (s. 16. toukokuuta 1955 Turku)[1] on suomalainen säveltäjä. Hän opiskeli vuosina 1974–1981 Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran ja Eero Hämeenniemen johdolla. Myöhemmin hän opiskeli Berliinissä Dieter Schnebelin ja San Diegossa (UCSD) Roger Reynoldsin oppilaana. Kortekangas kuuluu Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniin. Hän on myös toiminut opettajana muun muassa Teatterikorkeakoulussa, Sibelius-Akatemiassa ja Espoon musiikkiopistossa. Vuosina 1997–2007 Kortekangas oli Oulu Sinfonian nimikkosäveltäjä.
Kortekangas on säveltänyt noin 150 teosta eri kokoonpanoille. Hänet tunnetaan erityisesti teoksista, jossa hän käyttää ihmisääntä. Keskeistä tuotantoa ovat oopperat Grand Hotel (1985), Joonan kirja (1995), Marian rakkaus (1999), Messenius ja Lucia (2004), Isän tyttö (2006), Yhden yön juttu (2011), Oma vika (2015). Veljeni vartija (2017), Elämänkuvat (2019), Ende und Beginn (2021), Koria täti (2021) ja Isfåglarna (2023).
Yhteistyössä suomalaisten ja ulkomaisten kuorojen kanssa ovat syntyneet teokset MAA, A ja Ikikaiku Tapiolan kuorolle, Shadows Eric Ericsonin kamarikuorolle, Three Romances Dominante-kuorolle, The Way to the Woods Syracuse Vocal Ensemblelle ja The Return Tapiolan kamarikuorolle. Tuoreimpiin kuoroteoksiin lukeutuu Naantalin musiikkijuhlilla kesällä 2017 kantaesitetty oratorio VIA viidelle sooloäänelle, kaksoiskuorolle, uruille ja orkesterille. Helsingin kaupunginorksterin tilauksesta sävelletty laulusarja Songs of Meena sai kantaesityksensä 2022.
Oopperoiden, kuoro- ja laulumusiikin lisäksi Olli Kortekankaan tuotantoon kuuluvat muun muassa Konzertstück klarinetille, sellolle ja orkesterille (1993), Charms pianotriolle ja kamariorkesterille (1998), Pianokonsertto (2010) ja Klarinettikonsertto (2014). Viime vuosina hän on säveltänyt myös paljon kamari- ja soolosoitinmusiikkia, etenkin uruille ja periodisoittimille.
Kortekankaan laajamittainen oratorio Seven Songs for Planet Earth kantaesittiin Washingtonissa vuonna 2011. Se on Choral Arts Society of Washingtonin ja Tampereen kaupunginorkesterin yhteinen tilausteos, joka perustuu muun muassa Wendell Berryn runoihin, joikuperinteeseen ja Fransiskus Assisilaisen Aurinkolauluun. Suomen-ensiesityksensä teos sai Tampere-talossa 13. syyskuuta 2013.[2]
Minnesotan orkesterin tilauksesta sävelletty Migrations Sheila Packan teksteihin sai kantaesityksensä helmikuussa 2016 Minneapolisissa. BIS Records on levyttänyt sen, ja CD on kerännyt kiitosta koti- ja ulkomaisissa medioissa.
Olli Kortekangas on saanut lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia, muun muassa Salzburgin kaupungin oopperapalkinnon ja Prix Italia -kilpailun erikoispalkinnon. Marraskuussa 2007 hänelle myönnettiin Teosto-palkinto musiikista oopperaan Isän tyttö. Palkintoraati luonnehti oopperaa teokseksi, jossa vivahteikas orkestraatio ja vokaali-ilmaisu kuljettavat ilmeikkäästi oopperan tarinaa.[3]
Kortekangas valittiin vuonna 2011 Naantalissa Vuoden Unikeoksi[4], ja syyskuussa 2015 Suomen musiikkikustantajat valitsi hänet Vuoden taidemusiikin säveltäjäksi.
Olli Kortekankaan isä oli piispa Paavo Kortekangas ja äiti äidinkielenopettaja Ritva Helinä Kortekangas (o.s. Mäkelä).[5]
