Evert Suonio (vuoteen 1892 Sutinen; 26. lokakuuta 1871 Sorsakoski, Leppävirta – 23. maaliskuuta 1934 Hausjärvi) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja.[1][2]
Evert Suonio (vuoteen 1892 Sutinen; 26. lokakuuta 1871 Sorsakoski, Leppävirta – 23. maaliskuuta 1934 Hausjärvi) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja.[1][2]
Evert Sutinen syntyi sahanhoitaja Antti Juhana Sutisen ja Maria Kristiina Holopaisen perheeseen. Hän opiskeli Viipurin klassillisessa lyseossa ja Helsingin kauppaopistossa.[1]
Suonio näytteli aluksi Aspegrenin teatterissa, kunnes pääsi 1892 oppilaaksi Suomalaiseen teatteriin. Vietettyään jonkin aikaa Ida Aalbergin teatteriseurueessa hän sai vakinaisen paikan Suomalaisesta teatterista 1895.[2]
Evert Suonio tunnettiin eritoten laulurooleistaan[2]. Hän kävi opintomatkoilla Keski-Euroopassa, muun muassa kolmesti Unkarissa. Hän keräsi ja suomensi unkarilaisia kansanlauluja, julkaisten viisi partituuria unkarilaisia lauluja.[1] Suonio isännöi erityisesti unkarilaiseen musiikkiin keskittyneitä lauluiltoja. Vuosina 1910–1912 hän myös levytti yli kymmenen levytystä unkarilaisia lauluja[2].
Hänen sävellyksistään tunnetuimpia lienevät laulut Villiruusu ja Zacharias Topeliuksen sanoittama Inarinjärvi[2]. Hän johti myös omaa laulunäyttämöä 1917–1934.[1] Sisällissodan aikana Suonio toimi tulkkina majuri von Brandensteinin esikunnassa.
Evert Suonio oli naimisissa näyttelijä Kirsti Suonion (alk. Hilda Kristiina Kjäll-Sainio) kanssa vuosina 1893–1915.[1]
| ||||||||||||||
