Trokee (m.kreik. τροχαῖος, trokhaios, lat. trochaeus, adjektiivina trokeinen[1] tai trokeeinen[2]) on runojalka ja metron, joka tunnetaan sekä antiikin kreikkalaisesta metriikasta[3][4] että muun muassa itämerensuomalaisesta runoudesta (kalevalamitta eli nelipolvinen trokee).[5] Trokeejalka koostuu yhdestä pitkästä ja yhdestä lyhyestä tavusta.[3]
Trokeejalkaa käytetään sellaisenaan kalevalamitassa, jossa säe koostuu neljästä peräkkäisestä trokeejalasta.[5] Trokeemetronia käytetään puolestaan kreikkalaisissa runomitoissa, erityisesti trokeisessa tetrametrissä. Trokeeta esiintyy myös muun muassa daktyylisen katalektisen heksametrin viimeisenä metronina yhdessä spondeen kanssa.[4][6]
Trokeessa runojalka ja metron ovat poikkeuksellisesti eri pituisia. Trokeejalka muodostuu yhdestä pitkästä (, longum) ja yhdestä lyhyestä (, brevis) tavusta,[3] tai nykyrunoudessa yhdestä painollisesta ja yhdestä painottomasta tavusta[7] (kalevalamitan termistöllä yhdestä nousevasta ja yhdestä laskevasta tavusta):[5]
Trokeemetron on puolestaan dipodia, joka koostuu kahdesta trokeejalasta:[6]
Vastaavalla tavalla dipodisia ovat myös jambi- ja anapestimetronit.
Kreikkalaisen ja roomalaisen runouden trokeemittoja ovat muun muassa ( = lyhyt tavu, = pitkä tavu, = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):[8]
Trokeinen dipodia (tr2) eli trokeinen monometri
Trokeinen tripodia (tr3) eli ithyfallikos (ith)
Trokeinen kvaternaari (tr4) eli trokeinen dimetri (trd)
Trokeinen katalektinen kvaternaari (tr4c) eli trokeinen katalektinen dimetri (trdc)
Trokeinen septenaari (tr7)
Trokeinen oktonaari (tr8)
Trokeinen katalektinen tetrametri (trqc)