Toinen kuninkaiden kirja | |
---|---|
מלכים ב | |
Tanak Nevi'im |
|
Raamattu Vanha testamentti |
|
Synty | |
Kirjoittaja (perint.) | tuntematon |
Kirjoituspaikka |
Babylon (Babylonin vankeus)[1] |
Ajoitus | n. 590–538 eaa.[1] |
Teksti | |
Genre | historiakirja |
Alkukieli | heprea |
Lyhenne | 2. Kun. |
Lukuja | 25 |
Jakeita | 719 |
Edeltävä: < 1. Kun.Seuraava: 1. Aik. > |
|
Toinen kuninkaiden kirja (hepr. ספר מלכים ב, Sefer Melachim Bet) on yksi Raamatun Vanhan testamentin historiallisista kirjoista. Se on Raamatun kahdestoista ja juutalaisen Raamatun Tanakin toisen pääosion Nevi'imin eli profeettojen kuudes kirja. Ensimmäinen ja Toinen kuninkaiden kirja sisältävät selonteon muinaisen Israelin ja Juudan kuningaskuntien kuninkaiden teoista. Lisäksi niissä kerrotaan profeettojen Elian ja Elisan toiminnasta.
Ensimmäiseen ja Toiseen kuninkaiden kirjaan viitataan myös ”Kolmantena” ja ”Neljäntenä kuninkaiden kirjana” silloin, kun Ensimmäisestä ja Toisesta Samuelin kirjasta käytetään nimiä ”Ensimmäinen” ja ”Toinen kuninkaiden kirja”.[2][3]
Joosuan kirja · Tuomarien kirja · Samuelin kirjat · Kuninkaiden kirjat · Jesajan kirja · Jeremian kirja · Hesekielin kirja · Kaksitoista profeettaa (Hoosean kirja · Joelin kirja · Aamoksen kirja · Obadjan kirja · Joonan kirja · Miikan kirja · Nahumin kirja · Habakukin kirja · Sefanjan kirja · Haggain kirja · Sakarjan kirja · Malakian kirja)
|