| Sarvikiuru | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Sarvikiurut Eremophila |
| Laji: | bilopha |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eremophila bilopha |
|
| Katso myös | |
Sarvikiuru (Eremophila bilopha) on tunturikiurun eteläinen vastinlaji.
Linnun pituus on 13–14 cm, siipien kärkiväli 26–31 cm ja paino noin 38 g (vain 2 punnitusta). Sarvikiuru muistuttaa pienikokoista tunturikiurua, mutta naaman vaaleat osat valkoiset, kun ne tunturikiurulla ovat keltaiset. Yläpuolen väritys on ruosteenruskeampi kuin tunturikiurun. Sukupuolet ovat samanvärisiä.[2]
Sarvikiurun esiintymisalue ulottuu kapeahkona vyönä Pohjois-Afrikan Mauritaniasta Arabian niemimaan itäosaan. Laji on paikkalintu, joka voi syksyisin suorittaa lyhyitä vaelluksia.[2] Lajin kanta on elinvoimainen. Sitä ei ole tavattu Suomessa.
Sarvikiuru elää matalammalla kuin vuoristossa viihtyvä tunturikiuru. Se suosii savikka- ja pujokasvustojen peittämiä kuivia ja kivikkoisia avomaita. Pesimäajan ulkopuolella laji liikkuu pienissä parvissa, joissa enimmillään voi olla noin sata yksilöä.[2]
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa kasvillisuuden suojassa. Munia on 2–4, tavallisesti 3.[2]
Sarvikiurut syövät pääasiassa siemeniä, mutta myös hyönteisiä, etenkin kovakuoriaisia ja heinäsirkkoja. Ne etsivät ravintoa muun muassa kääntelemällä itseään monta kertaa painavampia kiviä.[2]
| ||||||||||
