S/S Bore II oli suomalainen matkustajahöyrylaiva, joka tuhoutui tulipalossa ja upposi toukokuussa 1915 Helsingin Eteläsatamassa.

S/S Bore II oli rakennettu vuonna 1900 AS Helsingörs Jernskibs & Maskinbyggerin telakalla Tanskan Helsingörissä. Laivan pituus oli 58,1 metriä, leveys 8,9 metriä ja syväys 4,7 metriä sekä suurin nopeus 12 solmua. Laivan vetoisuus oli 820 bruttorekisteritonnia. Laivan höyrykoneen teho oli 950 hevosvoimaa. Laivalla oli paikat 123 hyttimatkustajalle.^[1]

Laivan tilannut turkulainen Bore-varustamo asetti sen Turku–Maarianhamina–Tukholma linjalle. Talvella 1906-1907 laivaa uudistettiin muun muassa lisäämällä 16 uutta matkustajahyttiä.

Aluksen omisti vuosina 1915-1916 FÅA.^[2] Ensimmäisen maailmansodan puhjettua elokuun alussa 1914 Venäjän laivasto pakkovuokrasi laivan, ja se asetettiin Helsinki–Tallinna–Pietari-linjalle.

Laiva oli illalla 25. toukokuuta 1915 lähtövalmiina Helsingin Eteläsataman laiturissa, kun vieressä ollut tavaramakasiini syttyi tuleen ja palo levisi myös laivaan sen kansilastin sytyttyä tuleen. Laiva tuhoutui kokonaan upoten satama-altaaseen. Onnettomuudessa kuoli 10 ihmistä.

Laivan hylky nostettiin kesäkuussa 1915 ja siirrettiin Hietalahden telakalle. Helmikuussa 1916 hylky pakkomyytiin Venäjän valtiolle joka korjautti sen Jastreb-nimiseksi kuljetusalukseksi. Tämä alus oli sitten Pietarissa kunnes se siirrettiin 1923 Mustalle merelle Mustan- ja Asovanmeren laivayhtiölle, ja laivan uudeksi nimeksi tuli 16. Oktjabrja. Vuonna 1930 laiva siirrettiin Pohjoiselle Jäämerelle, jossa se pian upposi mutta nostettiin ylös ja kunnostettiin 1931. Vuodesta 1939 alkaen laiva kuului miinanlaskijana Neuvostoliiton pohjoisen laivaston Vienanmeren sotalaivastoon ja sen nimenä oli N:o 49. Laiva upposi 1941 saksalaisten pommituksessa mutta se nostettiin taas ylös ja kunnostettiin. Laiva toimi vuodesta 1944 alkaen pelastuspalvelun esikuntalaivana entisellä Jastreb-nimellä. Viimeksi se toimi atomijäänmurtaja Leninin apualuksena vuodesta 1960. Laiva romutettiin Murmanskissa 1963.^[3][1]

Bore-varustamolla oli myöhemmin vielä neljä Bore II -nimistä laivaa.

• Toinen Bore II otettiin käyttöön 1928. Vuonna 1884 valmistunut laiva oli entiseltä nimeltään Halland ja myöhemmin sen nimenä oli Aura II. Se ehti palvella myös Hans von Rettigin yksityisenä Seagull-nimisenä huvipurtena vuosina 1930–1936. Laiva upposi tammikuussa 1940 Ahvenanmaan ja Ruotsin välillä peräkannella tapahtuneen räjähdyksen jälkeen.^[4]
• Kolmas Bore II rakennettiin Crichton-Vulcanin telakalla Turussa 1938, ja se oli tarkoitettu pitämättä jääneiden vuoden 1940 Helsingin olympialaisten matkustajaliikenteeseen. Laivan pituus oli 77 metriä ja leveys 12 metriä. Laivassa oli matkustajapaikat 96 matkustajalle I luokassa, 40 matkustajalle II luokassa ja 48 matkustajalle III luokassa. Tässä laivassa oli myös ensimmäisenä Suomessa henkilöhissi, ja laiva käytti polttoaineena hiilen asemesta öljyä. Laiva päätyi 1944 sotakorvauksena Neuvostoliittoon, ja sen nimeksi tuli Petrodvoretz. Laiva romutettiin Murmanskissa 1973.^[5]
• Neljäs Bore II oli käytössä 1947–1965. Se oli entinen tanskalainen vuonna 1906 valmistunut Dronning Maud. Laiva romutettiin Helsingissä 1967.^[6]
• Viides Bore II oli entinen S/S Aallotar ja se oli liikenteessä 1971–1973. Tämä laiva paloi marraskuussa 1973 ollessaan laiturissa Aurajoen varrella.

• 
  NB-751:n vesillelasku (myöhemmin kolmas S/S Bore II) vuonna 1938
• 
  NB-751:n moottori Wärtsilä Crichton-Vulcan

• 
  Eteläsatamassa tulipalossa vahingoittunut S/S Bore II vuonna 1915
• 
  Venäjän armeijan sukeltaja lähdössä tutkimaan vahingoittunutta S/S Bore II:ta, 1915
• 
  Venäjän armeijan sukeltaja nousemassa vedestä tutkittuaan vahingoittunutta S/S Bore II:ta, 1915

• Turun Matkustajahöyrylaivat : S/S Bore II
• Kolmas Bore II toi hissin matkustajalaivoihin, Turun Sanomat 22.8.2004 (Arkistoitu – Internet Archive)