Rantatietä pitkin kulki keskiajalla Turun ja Korsholman linnojen välinen yhteydenpito. 1600-luvulta lähtien postitalonpojat kuljettivat postia tiellä osittaista verovapautta vastaan. Rantatien varrella ja sen lähiympäristössä on useita valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, arvokkaita maisema-alueita sekä luontokohteita.
Vuonna 2010 tien reitille sen Suomen puoleiselle osalle perustettiin matkailutie nimellä Pohjanlahden rantatie. Matkailutie noudattaa historiallisen tien reittiä osittain mutta kulkee osittain muita, uudempia ja suurempia teitä.
Nykyisen Suomen alueella tie seuraili länsirannikkoa. Sen rakentamisaikataulusta tai vaiheista ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti tietä on rakennettu keskiajalta lähtien. 1550-luvulla tie oli rakennettu Korsholmaan, joidenkin tietojen mukaan Kokkolaan saakka. Lisäksi Pohjanlahden ympäri kulkenutta talvitietä lienee käytetty jo myöhäiskeskiajalla. [2][3]
Ouluun saakka vaunuilla ajettava tie on ulottunut 1600-luvun loppupuolella[3] ja Tornioon 1750-luvulla.[4] Nykyisen Ruotsin alueella kulkeneet osuudet ovat valmistuneet suunnilleen samaa tahtia Suomen puolisten osuuksien kanssa.[5]Postilinja Pohjanlahden ympäri Turusta Tukholmaan aloitti jo 1644.[6]
Rantatien nykyinen käyttö
Nykyisin valtatiet 8 ja 4 ovat syrjäyttäneet rantatien. Joitain osuuksia tiestä on kuitenkin edelleen käytössä. Tällaisia osuuksia ovat muun muassa Pateniementie Oulussa[7] sekä SimonkyläntieSimossa. Viimeksi mainittu on myös museotie.[8]
Pohjanmaan rantatie sai Liikennevirastolta valtakunnallisen matkailutiestatuksen vuonna 2010. [9]
Pohjanlahden Rantatien taustavoimana on Kasitie ry – Riksåttan rf , jonka alaisuuteen perustettu matkailutietoimikunta kehittää ja markkinoi syksystä 2012 lähtien matkailutietä. [10]
Lähteet
Mauranen, Tapani (toim.): Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta. 1. Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Helsinki: Tielaitos, Edita, 1999. ISBN 951-37-1782-8 (koko teos). ISBN 951-37-2377-1 (1. osa).
Suomen teiden historia I. Pakanuudenajalta Suomen itsenäistymiseen. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, Suomen tieyhdistys, 1974. ISBN 951-46-0801-1 (koko teos). ISBN 951-46-0802-X (osa 1).
Suvanto, Maria: Vanha rantatie Lapin läänin alueella. Inventointi. Rovaniemi: Lapin liitto, Lapin tiepiiri, 2006. Lapin liiton julkaisusarja A/20/2006. ISBN 951-9244-49-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.9.2007).
Tapio Salminen, Raisa Maria Toivo ja Timo Haavisto: Pohjanmaan kautta - Via Österbotten. Tiet ja tieliikenne Pohjanmaalla keskiajalta 1990-luvulle. Jyväskylä: Tiemuseo, Vaasan tiepiiri, 1997. Tiemuseon julkaisuja 15..
Häyrynen, Maunu & Lähteenmäki, Mikael (toim.): Pohjanlahden rantatie – Ratsupolusta rannikon matkailutieksi. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja 15. Pori: Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-3950-3 (painettu) ISBN 978-951-29-3993-0 (verkkojulkaisu). Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.11.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa ja Elo Tiina: Meren ja teollisuuden kaupunki, s. 97. Suomen ympäristö 15/2013. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2013. ISBN 978-952-11-4252-9. Teoksen verkkoversio (pdf).
Lähteenmäki, Mikael: Pohjanlanden rantatie. Tie & Liikenne -lehti, 2013, nro 5, s. 16–17. Suomen Tieyhdistys ry. ISSN 0355-7855. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
