Pitsi on langasta tehty koristeellinen kangas, joka voidaan valmistaa usealla eri tekniikalla käsin tai koneellisesti.[1] [2] Pitsi valmistetaan koristeeksi [3]ja se on usein rakenteeltaan verkkoa, jossa erikokoiset silmukat tai pistot muodostavat kuvioita. Asusteena käytettäessä pitsi usein on nauhamaista ja kiinnitetään liinavaatteen tai vaatekappaleen reunaan, mutta voi olla myös itsenäinen esine (pitsiliina), vapaamuotoinen koriste esimerkiksi upotuksena, tai kangasmainen (esimerkiksi morsiushuntuna).
Pitsiä tehdään käsin muun muassa ommellen eli neulalla kirjontaa muistuttavalla tekniikalla, mutta myös irrallisena ilman pohjakangasta, virkkaamalla, nypläämällä, tai neulomalla. Muita tekniikoita ovat muun muassa käpypitsi eli frivolitee-pitsi ja battenbergin- eli renessassipitsin nimellä tunnettu nauhapitsi, jossa kapeaa nauhaa ommellaan koristeellisiin muotoihin. Myös kangaspuilla voi tehdä pitsipoimintaa. Sitä kudottaessa loimilankoja kierretään yhteen, jolloin kankaaseen muodostuu reikiä. Solmeilulla, kuten fransuilla ja makramee-tekniikalla, saa aikaan myös pitsimäisiä koristuksia.[4]
Aluksi pitsiä tehtiin ommellen Italiassa, Ranskassa ja Flanderissa. Flanderissa kehittyi myös nypläys, jossa puisiin nypylöihin kiinnitettyjä lankoja solmitaan ja palmikoidaan yhteen.[1] Nyplätty ja ommeltu pitsi luetaan niin kutsuttuihin aitopitseihin, joita pidetään pitseistä arvokkaimpina. Nykyään pitsiä valmistetaan pääasiassa koneellisesti. Suomen ensimmäisen koneellisen pitsin ja nauhojen kudontatehtaan perusti Pietarsaareen vuonna 1911 Anders Lassfolk.[5]
Suomessa erityisen tunnettuja pitsejä ovat Rauman nyplätyt pitsit.[6] Kansainvälisesti tunnettuja ovat Venetsian, Brysselin ja Ranskan pitsilaadut.[7]
