Philippe Gilbert | |
---|---|
Philippe Gilbert Baskimaan ympäriajolla 2013 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. heinäkuuta 1982 |
Kansalaisuus | Belgia |
Pyöräilijä | |
Pituus | 179 cm |
Paino | 67 kg |
Joukkue | lopettanut |
Laji | maantie |
Rooli | ajaja |
Ajajatyyppi | klassikkojen erikoismies |
Ura | |
Ammattilaisjoukkue(et) | |
2003–2008 2009–2011 2012–2016 2017–2019 2020−2022 |
Française des Jeux Silence-Lotto / Omega Pharma-Lotto BMC Racing Team Quick-Step Floors / Deceuninck–Quick-Step Lotto Soudal |
Suurimmat voitot | |
Maantieajon maailmanmestaruus 2012 |
|
Tiedot päivitetty: 2. tammikuuta 2023 |
|
Aiheesta muualla | |
www.philippegilbert.com | |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Miesten pyöräily | |||
Maa: Belgia | |||
Maantiepyöräilyn MM-kilpailut | |||
Kultaa | Limburg 2012 | maantieajo |
Philippe Gilbert (s. 5. heinäkuuta 1982 Verviers) on belgialainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena vuosina 2003–2022. Hän ajoi Française des Jeux -joukkueessa 2003–2008, Omega Pharma-Lotto -tallissa 2009–2011, BMC Racing Teamissa 2012–2016, Quick-Step Floors / Deceuninck–Quick-Step -tallissa 2017−2019 ja Lotto Soudalissa 2020–2022. Hän voitti maantieajon maailmanmestaruuden sekä yhden päivän monumentit Liège–Bastogne–Liègen, Flanderin ympäriajon, Pariisi–Roubaix'n ja kahdesti Lombardian ympäriajon.
Gilbert tunnetaan klassikkokilpailujen erikoismiehenä. Hän voitti Pariisi–Tours-ajon vuosina 2008 ja 2009. Vuonna 2008 hän voitti kilpailun oltuaan loppukirissä paras viiden ajajan kärkiryhmästä[1] ja vuonna 2009 oltuaan paras kolmen ajajan kärkiryhmästä[2]. Syksyllä 2009 hän voitti myös Lombardian ympäriajon kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Samuel Sanchezin. Seuraavana vuonna hän voitti Amstel Gold Racen sekä uudelleen Lombardian ympäriajon pudotettuaan irtiottokumppaninsa Michele Scarponin viimeisessä nousussa[3]. Vuonna 2011 hän voitti jälleen Amstel Gold Racen kukistettuaan Joaquim Rodríguezin kilpailun päättäneessä Caubergin nousussa[4]. Muutamaa päivää myöhemmin hän voitti La Flèche Wallonne -klassikon karattuaan Mur du Hyun lopunousussa selvään voittoon[5]. Seuraavana sunnuntaina hän voitti Liège–Bastogne–Liègen kukistettuaan loppukirissä Fränk ja Andy Schleckin. Häntä ennen kaikki kolme Ardennien klassikkoa oli samana vuonna voittanut vain Davide Rebellin.[6] Hän voitti Amstel Gold Racen kolmannen kerran 2014 karattuaan irtiottoon Caubergin nousussa kolme kilometriä ennen maalia[7]. Hän voitti 55 kilometrin sooloajon jälkeen Flanderin ympäriajon 2017; toiseksi sijoittunut Greg Van Avermaet hävisi 29 sekuntia[8]. Hän voitti 2017 Amstel Gold Racen neljännen kerran kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Michał Kwiatkowskin[9]. Hän voitti Pariisi–Roubaix'n 2019 kukistettuaan loppukirissä irtiottokumppaninsa Nils Polittin[10]
Gllbert voitti lisäksi Clásica de San Sebastiánin 2011, Omloop Het Volk -ajon vuosina 2006 ja 2008, Belgian maantie- ja aikaajomestaruuden 2011 sekä Pekingin ympäriajon 2014. Italian ympäriajossa 2009 hän voitti 20. etapin karattuaan irtiottoon 2,7 kilometrin loppunousussa[11]. Espanjan ympäriajossa 2010 hän voitti niin ikään nousuun päättyneen kolmannen etapin[12]. Hän voitti myös kilpailun 19. osuuden. Ranskan ympäriajossa 2011 hän voitti ensimmäisen etapin. Espanjan ympäriajossa 2012 hän voitti yhdeksännen ja 19. etapin. Saman vuoden MM-kilpailuissa Limburgissa hän voitti maantieajon maailmanmestaruuden karattuaan kärkiryhmästä Caubergin nousussa[13]. Italian ympäriajossa 2015 hän voitti 12. ja 18. etapin, Espanjan ympäriajossa 2019 12. ja 17. etapin.
Gilbert voitti UCI World Tourin kokonaiskilpailun 2011[14]. Hänet valittiin Belgian vuoden miesurheilijaksi 2009[15], 2010[16] ja 2011[17].
1927 Alfredo Binda • 1928–1929 Georges Ronsse • 1930 Alfredo Binda • 1931 Learco Guerra • 1932 Alfredo Binda • 1933 Georges Speicher • 1934 Karel Kaers • 1935 Jean Aerts • 1936 Antonin Magne • 1937 Eloi Meulenberg • 1938 Marcel Kint • 1946 Hans Knecht • 1947 Theo Middelkamp • 1948 Briek Schotte • 1949 Rik Van Steenbergen • 1950 Briek Schotte • 1951 Ferdi Kübler • 1952 Heinz Müller • 1953 Fausto Coppi • 1954 Louison Bobet • 1955 Stan Ockers • 1956–1957 Rik Van Steenbergen • 1958 Ercole Baldini • 1959 André Darrigade • 1960–1961 Rik van Looy • 1962 Jean Stablinski • 1963 Benoni Beheyt • 1964 Jan Janssen • 1965 Tom Simpson • 1966 Rudi Altig • 1967 Eddy Merckx • 1968 Vittorio Adorni • 1969 Harm Ottenbros • 1970 Jean-Pierre Monseré • 1971 Eddy Merckx • 1972 Marino Basso • 1973 Felice Gimondi • 1974 Eddy Merckx • 1975 Hennie Kuiper • 1976 Freddy Maertens • 1977 Francesco Moser • 1978 Gerrie Knetemann • 1979 Jan Raas • 1980 Bernard Hinault • 1981 Freddy Maertens • 1982 Giuseppe Saronni • 1983 Greg LeMond • 1984 Claude Criquielion • 1985 Joop Zoetemelk • 1986 Moreno Argentin • 1987 Stephen Roche • 1988 Maurizio Fondriest • 1989 Greg LeMond • 1990 Rudy Dhaenens • 1991–1992 Gianni Bugno • 1993 Lance Armstrong • 1994 Luc Leblanc • 1995 Abraham Olano • 1996 Johan Museeuw • 1997 Laurent Brochard • 1998 Oscar Camenzind • 1999 Óscar Freire • 2000 Romāns Vainšteins • 2001 Óscar Freire • 2002 Mario Cipollini • 2003 Igor Astarloa • 2004 Óscar Freire • 2005 Tom Boonen • 2006–2007 Paolo Bettini • 2008 Alessandro Ballan • 2009 Cadel Evans • 2010 Thor Hushovd • 2011 Mark Cavendish • 2012 Philippe Gilbert • 2013 Rui Costa • 2014 Michał Kwiatkowski • 2015–2017 Peter Sagan • 2018 Alejandro Valverde • 2019 Mads Pedersen • 2020–2021 Julian Alaphilippe • 2022 Remco Evenepoel |