Pauli Tapani Koskinen (16. maaliskuuta 1921 Jyväskylä[1]16. huhtikuuta 2003 Kouvola) oli suomalainen kuvanveistäjä.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskisen vanhemmat olivat Toivo Koskinen ja Martta Koivistoinen. Hänen puolisonsa oli Maire Mirjam Hirvonen[1]. Heidän poikansa Pentti Koskinen oli Suomen paras uimahyppääjä 1960-luvulla. Koskinen opiskeli Taideteollisuuskoulussa 1944–1947 ja Suomen Taideakatemian koulussa 1947–1950. Valtion taiteilijaeläke Koskiselle myönnettiin 1974, ja hän työskenteli päätoimisena kuvanveistäjänä vuodesta 1950 alkaen.[1] Koskinen sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1971.

Taiteellinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koskisen teoksia oli ensimmäistä kertaa esillä vuonna 1945.[1] Hänet tunnetaan realistisista usein ihmishahmoja esittävistä pronssiveistoksistaan, joissa on vertauskuvallista sisältöä.[2] Monissa veistoksissaan Koskinen sovelsi lähinnä Wäinö Aaltoselta omaksumiaan tyyli- ja rotupiirteitä, jotka muutenkin hallitsivat suomalaista julkista veistotaidetta 1960-luvun alkupuolelle asti. Uran loppupuolella Koskisen figuratiiviset veistokset olivat ilmaisultaan pelkistetympiä.[3]

Koskisen tuotannossa on eniten sankarimuistomerkkejä, hautakiviä, muotokuvaveistoksia ja mitaleita, kuten Jyväskylä-mitali. Koskisen käyttämät materiaalit olivat pronssi, puu ja kivi. Koskinen teki paljon julkisia teoksia etenkin Jyväskylän ja Kouvolan seudulle.[2] Hänen tunnetuimpia töitään ovat Lentäjien muistomerkki Luonetjärvellä (1951), nuorta Minna Canthia esittävä patsas Jyväskylässä (1962) sekä Kouvolan kolmoset (1967) ja Ilmari Salmisen patsas (1988) Kouvolassa. Veistoksessa Leikkivät pojat on kaksi alastonta poikaa, joista toinen potkaisee palloa, jota toinen yrittää ottaa haltuunsa. Teoksessa on nähty liikunta-aatteen, suurten ikäluokkien ja sodanjälkeisen optimismin symboliikkaa. Urheiluaiheisena siinä ilmenee myös Wäinö Aaltosen Paavo Nurmen patsaan vaikutusta.[2]

Monet Koskisen veistoksista valettiin Halosten taiteilijasuvun valimossa Lapinlahdella. Koskinen vieraili usein Halosten Akkalansaaressa sijaitsevalla kesähuvilalla, joka toimi taiteilijoiden kokoontumispaikkana. Muita vierailijoita olivat muun muassa Aimo Tukiainen, Oskari Jauhiainen ja Esko Tirronen.[4]

Julkiset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia Pauli Koskisen teoksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. a b c d Heikki Ilmari Saarento (toim.): Suomen sotainvaliditaiteilijat 1997, s. 36-37. Koskinen, Pauli. Helsinki: Suomen Sotainvaliditaiteilijat ry, 1997. ISBN 951-97644-0-2.
  2. a b c Julkiset taideteokset Jyväskylässä, Pauli Koskisen esittely Viitattu 29.10.2009.
  3. Julkiset taideteokset Jyväskylässä, Minna Canthin veistoksen esittely. Viitattu 29.10.2009.
  4. Riitta Mäki: Pronssisen taiteen tekijät. Taidevalajien ammatillinen identiteetti sekä taidevalajien ja kuvanveistäjien välinen yhteistyö suomalaisissa taidevalimoyrityksissä 1900-luvulla. Latautuva PDF. Viitattu 29.10.2009.lähde tarkemmin?
  5. a b c Jyväskylän julkisia taideteoksia ja taidekokoelmia (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29.10.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]