PaK 40 eli 7,5 cm Panzerabwehrkanone 40 (L/46) oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen 75 mm panssarintorjuntatykki.

Rheinmetall-Borsig AG aloitti aseen suunnittelun jo ennen Saksan Neuvostoliiton-sotaretkeä. Kuitenkin vasta kesällä 1941, saksalaisten kohdattua neuvostoliittolaisia vahvasti panssaroituja T-34/76- ja KV-1-vaunuja, tykin kehitystyö sai todella vauhtia. Saksalaisten tuolloin raskain pst-tykki, 5 cm PaK 38 (L/60) osoittautui selvästi alitehoiseksi uusien Neuvostoliiton panssarivaunujen etupanssarin läpäisemiseksi.

Uutta tykkiä alettiin jakaa rintamajoukoille vuoden 1942 alkupuoliskolla, ja se osoittautui erinomaiseksi aseeksi. PaK 40 kykeni tuhoamaan kaikki liittoutuneiden yleisimmät panssarivaunutyypit tyypillisillä taisteluetäisyyksiltä aina sodan loppuun saakka. Kaikkein raskaimpien sodan loppupuolen vaunujen, kuten Josif Stalin-2:n etupanssaria tykki ei kuitenkaan kyennyt läpäisemään aivan lähietäisyyksiä lukuun ottamatta.

Tykkiä käytettiin myös erityyppisten panssarintorjuntavaunujen ja -ajoneuvojen aseena. PaK 40:llä aseistetuista panssarintorjuntavaunuista tärkeimpiä olivat Marder I- sekä eräät Marder II- ja III-vaunujen alatyypit. Muita aseella varustettuja panssarintorjunta-ajoneuvoja olivat esimerkiksi Sd.Kfz. 251/22 -puolitelavaunu sekä harvinainen tela-alustainen versio, 7,5 cm PaK 40/4 auf RSO, jossa oli sama alusta kuin Raupenschlepper Ost-telaketjutraktorissa. Monissa muissa saksalaisissa rynnäkkötykeissä ja panssarintorjuntavaunuissa oli myös 75 mm tykki, mallia 7,5 cm PaK 39 (L/48) tai 7,5 cm StuK 40 (L/48). Nämä tykit olivat kuitenkin hieman pidempiputkisia, minkä lisäksi niissä oli merkittävästi lyhyempi ja paksumpi hylsy, joten ampumatarvikkeet eivät olleet PaK 40-tykkien kanssa vaihtokelpoisia.

PaK 40 pysyi koko sodan ajan saksalaisten panssarintorjuntajoukkojen tärkeimpänä tykkiaseena. Kuten muillakin saman kaliiperiluokan tykeillä, oli PaK 40:llä painoa niin paljon, että sitä oli miltei mahdotonta liikutella miesvoimin. Tämä teki tuliaseman vaihdosta taistelun kestäessä vaikeaa. Muita olennaisia huonoja puolia tykissä ei juurikaan ollut. Ampumatarvikkeina PaK 40:lle oli saatavilla panssarikranaatti, sirpalekranaatti, ontelokranaatti, kiinteäkuorinen alikaliiperiammus, savukranaatti ja meltorautainen panssariammus. Näistä kahta viimeisenä mainittua ampumatarviketyyppiä ei toimitettu Suomeen. Aseen kokonaisvalmistusmäärä oli koko sodan aikana noin 23 300 kappaletta.

PaK 40-tykkejä toimitettiin Saksasta Suomen puolustusvoimille jatkosodan aikana 210 kappaletta. Suomessa tykistä käytettiin nimityksiä 75 K/40 ja 75 PstK/40. Liikkuvaa panssaria sillä ammuttiin yleensä korkeintaan 700 metriin asti ja vaunun tuhoamiseen tarvittiin keskimäärin kaksi laukausta. Ase oli paras Suomessa koskaan käytössä ollut pst-tykki ja pysyi varauskalustona 1980-luvulle asti.

• Järämän linnoitusalueella Enontekiöllä Sturmbock Stellung -puolustusaseman museossa.
• Parolan panssarimuseossa panssarintorjunta-aseita esittelevässä osiossa ja tykkiasemassa.
• Virolahden bunkkerimuseossa tykkiasemassa.
• Miehikkälän Salpalinja-museossa tykkiasemassa.
• Hangon rintamamuseo.
• Museo Militaria, Hämeenlinna.
• Museo Torpin tykit, Inkoo.
• Kaksi tykkiä Pohjan prikaatin muistoalueella Oulussa.
• Jalkaväkimuseo, Mikkeli.
• Karjalan Prikaati / Panssarintorjuntakomppania, Kouvola.

• Täydellinen nimike: 7,5 cm Panzerabwehrkanone 40 (L/46)
• Tyyppi: vedettävä panssarintorjuntakanuuna
• Kaliiperi: 75 mm
• Tykin pituus tuliasemassa: 5 750 mm
• Tykin suurin leveys tuliasemassa: 2 600 mm
• Tykin korkeus kilven yläreunaan: 1 260 mm
• Putken pituus pl. suujarru: 46 kaliiperia, 3 450 mm
• Putken kierteet: 32 kappaletta
• Luisun (putken peräytyminen ja palautuminen ammunnassa) normaalipituus: 900 mm
• Lukko: puoliautomaattinen kiilalukko, sivusuunnassa liikkuva sulkukappale
• Tuliasemapaino: 1 425 kg
• Marssipaino: 1 500 kg
• Koro: -6°–+22°
• Sivusuuntausala: 65°
• Tulinopeus: 12-15 ls/min (käytännön tulinopeus 5-8 ls/min, maksimitulinopeus alueammunnassa 10 ls/min)
• Lähtönopeus, panssarikranaatti: 792 m/s
• Lähtönopeus, sirpalekranaatti: 550 m/s
• Lähtönopeus, alikaliiperiammus: 933 m/s
• Suurin tähtäyslaitteen matkarummun asetus panssarikranaatille: 1 800 m
• Suurin tähtäyslaitteen matkarummun asetus sirpalekranaatille: 2 800 m
• Suurin tähtäyslaitteen matkarummun asetus alikaliiperiammukselle: 1 100 m
• Putken elinikä: noin 6 000 laukausta
• Lavetti: putkihaaralavetti
• Valmistajat (mm.): Ardeltwerke (Eberswalde), Gustloffwerke (Weimar) ja Ostlandwerke (Königsberg)
• Hinta: 12 000 Reichsmarkia

• Tyyppi: patrunoitu panssarikranaattilaukaus
• Ammus: Panzergranate 39 –panssarikranaatti
  • Ammuspaino: 6,8 kg
  • Lähtönopeus: 770 m/s
  • Räjähdysainelataus: 17 g flegmatoitua heksogeenia
• Laukauksen paino: 11,52 kg
  • Hylsyn pituus: 716 mm

• Tyyppi: patrunoitu alikaliiperiammuslaukaus, kiinteä kuori
• Ammus: Panzergranate 40
  • Ammuspaino: 4,1 kg
  • Lähtönopeus: 930 m/s
  • Räjähdysainelataus: 0
• Laukauksen paino: 8,61 kg
  • Hylsyn pituus: 716 mm
• Panssariteräksen läpäisykyky 70 asteen iskukulmalla: 170 mm

• Tyyppi: patrunoitu ontelokranaattilaukaus
• Ammus: Granate 38 Hl/B
  • Ammuspaino: 4,6 kg
  • Lähtönopeus: 450 m/s
• Laukauksen paino: 7,36 kg
  • Hylsyn pituus: 716 mm
• Ontelokranaatin läpäisykyky: 60 - 93 mm

• Tyyppi: patrunoitu sirpalekranaattilaukaus
• Ammus: Sprenggranate 34
  • Ammuksen paino: 5,75 kg
  • Lähtönopeus: 550 m/s
  • Räjähdysainelataus: 0,69 kg amatolia
• Laukauksen paino: 9,45 kg
  • Hylsyn pituus: 716 mm

• Datenblatt, 7,5 cm Pak 40 (L/46)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta PaK 40.

• Jaeger Platoon: Finnish army 1918-1945 antitank guns part 2
• Pohjois-Kymenlaakson Asehistoriallinen Yhdistys ry.: PANZERABWEHRKANONE 40