MIDI (lyhenne englannin kielen sanoista Musical Instrument Digital Interface, joka tarkoittaa musiikkisoittimien digitaalista liitäntää tai rajapintaa) on tekninen standardi tiedonsiirtojärjestelmälle, joka on suunniteltu välittämään viestejä elektronisten musiikkilaitteiden välillä.
MIDI mahdollistaa esimerkiksi tietokoneiden, syntetisaattoreiden, äänikorttien ja rumpukoneiden välisen viestinnän ja tiedonvaihdon.[1] Myös useat soittamisen opetteluun käytetyt ohjelmistot kuten Guitar Pro ja TuxGuitar, sekä nuotinnusohjelmistot kuten Sibelius, Rosegarden, MuseScore, Dinothesus ja Finale, hyödyntävät MIDI-rajapintaa.
General MIDI on standardi MIDI-laitteiden yhtenäistämiseksi. Lähinnä General MIDI määrittää eri soitinäänet ja niiden sijainnin; esimerkiksi yleensä rummut/perkussiot ohjataan kanavalla 10. Itse MIDI voi ohjata melkoisen määrän eri toimintoja.[2]
Nykyisin yleisesti käytössä ovat tietokoneissa VST-instrumentit ja -efektit. Niitä ohjataan joko MIDI:llä tai sekvensseri-ohjelman automaatio-toiminnolla. Sekvensseriin voi nykyisin syöttää nuottidataa vaikkapa pelkästään kanavalla yksi. Sekvenseriohjelmassa näitä kanavia tai raitoja voi olla esimerkiksi 48, tai rajattomasti, riippuen tietokoneen tehosta. Yleisimpiä MIDI-sekvenssereitä ovat Cubase, Reason, Ableton Live, Reaper, SONAR, FL Studio sekä LMMS.
1970-luvun lopulla elektroniset musiikintekovälineet alkoivat yleistyä niiden hinnan laskemisen seurauksena. Kuitenkin useimmat laitteet eri valmistajilta olivat yhteensopimattomia keskenään ja ne tarvitsivat useita lisälaitteita toimiakseen yhdessä. Vuonna 1981 ääni-insinööri ja syntetisaattorisuunnittelija Dave Smith esitteli Audio Engineering Societylle suunnittelemansa MIDI-standardin ratkaisuna tähän ongelmaan. Ehdotus herätti laajaa kiinnostusta. MIDI-standardimäärittely 1.0 on kirjoitettu vuonna 1982, mutta on päivitetty useita kertoja sen jälkeen.[3]
Nykyään Dave Smithin yleensä sanotaan olevan MIDI:n isä. MIDI-teknologia on tätä nykyä standardisoitu ja sitä ylläpitää MIDI Manufacturers Association (MMA).[4]
1980-luvulla MIDI-tuki oli saatavana Rolandin valmistamana laajennuksena NEC PC-98:lle.[5][6]
Atari ST oli ensimmäinen tietokone, jossa oli integroitu MIDI-tuki.[7]
MIDI 2.0 -standardi on julkaistu vuonna 2020.[8] Uudessa standardissa 7-bittiset arvot on laajennettu 32-bittisiksi.[8] MIDI 1.0 oli yksisuuntainen lähettäjältä vastaanottajalle ja 2.0:ssa viestit voivat kulkea kahteen suuntaan: MIDI-CI viesteillä laitteet voivat konfiguroida toisensa automaattisesti.[9] MIDI 1.0 oli alun perin rajattu laitteistototeutukseen, mutta 2.0:ssa käytetään pakettimuotoa (Universal MIDI Packet), jolloin se voidaan toteuttaa erilaisten digitaalisten väylien kanssa (kuten USB ja Ethernet).[9]
SoundFont on standardi sample-tiedostoille, joita tarvitaan äänen syntetisointiin.[10] Standardi juontaa Creative Labsin AWE32:een, joka käytti EMU8000-piiriä.[10]
MIDI-tiedostomuoto on suunnattu tiedon välitykseen eri ohjelmien kesken samalla tai eri tietokoneilla.[11] Tiedostomuoto koostuu lohkoista (engl. chunk), joiden alussa on neljällä merkillä tyyppitieto sekä 32-bittinen pituus lohkolle.[11] Lohkojen rakenne on samanlainen IFF:n kanssa ja tieto voitaisiin sijoittaa IFF-tiedostoon, mutta MIDI-tiedosto ei ole IFF-tiedosto.[11]
