Kustaa Killinen (sukunimi aikaisemmin Waismaa; 7. syyskuuta 1849 Isokyrö5. tammikuuta 1922 Kuopio) oli suomalainen kirjailija, kansanedustaja, kansakoulunopettaja ja Kuopion kuuromykkien koulun johtaja. Kirjailijana hän käytti myös nimimerkkejä K.K-ll-n ja K-ll-n.

Henkilöhistoria

Killisen vanhemmat olivat talollinen Matti Juhonpoika Waismaa ja Maria Kustaantytär Killinen. Hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa vuosina 1868–1872 yhdessä J. H. Erkon kanssa ja valmistui sieltä kansakoulunopettajaksi. Killinen opiskeli vielä myöhemmin ulkomailla kuuromykkäin opetusta vuosien 1879 ja 1911 välillä. Killinen oli kansakoulunopettajana Kokemäellä 1872–1879 ja sen jälkeen Kuopion kuuromykkäin koulun johtajana 1880–1922. Hän toimi myös Kuopion jatko-opiston suomen kielen ja kirjallisuuden opettajana 1889–1891 ja Kuopion kaupunginvaltuuston sihteerinä 1886–1896. Killinen toimitti Tapio-lehteä vuosina 1880–1882 ja vuosina 1882–1922 hän oli Aistivialliskoulujen lehden päätoimittaja.

Arkeologian harrastajana hän sai toimeksiantoa Muinaisyhdistykseltä, jolloin hän suoritti ainakin kohteiden tarkastuskäyntejä esimerkiksi Kokemäen Käräjämäellä vuonna 1877[1] ja Euran Käräjämäellä vuonna 1878[2].

Killinen oli porvarissäädyssä Kuopion edustaja valtiopäivillä 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.[3] Myöhemmin hän oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana vuosina 1914–1917 edustaen Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä. Hän oli eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana vuonna 1914. Killinen toimi myös Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 1903–18 ja 20–21,[4] ja Suomen kaupunkiliiton hallituksen varapuheenjohtajana. Killinen oli myös Kuopion Isänmaallisen Seuran perustajajäsen ja hän toimi seuran sihteerinä 20 vuotta (1883–1903) ja museonhoitajana vuosina 1883–1899[5][6]. Kuopion kaupunginvaltuuston jäsenenä hän oli noin 40 vuotta ja puheenjohtajana 1903–1918 ja uudestaan 1920–1921[7].

Killinen oli naimisissa opettajatar Matilda (Tilta) Josefina Laguksen (1873–1937) kanssa. Heidän tyttärensä oli oopperalaulaja Tellervo Killinen, jonka puoliso oli professori K. S. Laurila[8], ja poikia taas kauppa- ja teollisuusministerinä toiminut Ilmari Killinen sekä arkkitehti Väinämö Killinen.

Teokset

Lähteet

Viitteet

  1. Muinaisjäännösrekisteri: Käräjämäki Kokemäki Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 27.1.2005. Museovirasto. Viitattu 17.7.2012.
  2. Lehtosalo-Hilander Pirkko-Liisa: Viikinkejä Eurassa?, 2001, ss.13-21
  3. Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 163–165. Helsinki: Otava, 1921.
  4. ”Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtajat vuoteen 1977”, Suomen kaupunkilaitoksen historia: tilasto-osa, s. 201-2. Lähteessä virheellisesti "Y. Tuomiskoski" sekä Emil Andersinin syntymävuosi 1843. Suomen kaupunkiliitto, 1984. ISBN 951-759-292-2.
  5. Lehtinen, Erkki ja Ruuskanen, Esa, 2000. Sitä kuusta kuuleminen. Kuopion Isänmaallisen Seuran historia 1883-2000. Aarni 20. Kuopion Isänmaallisen Seuran toimituksia. RT Print, Pieksämäki, ISBN 951-97124-5-3. 159 ss.
  6. Karttunen, Antero, 2006. Mies, joka ehdotti naisille äänioikeutta. Kustaa Killisen elämäkerta. Minerva Kustannus Oy, Helsinki, nid. ISBN 952-5591-87-5.
  7. Otavan iso tietosanakirja, osa 4, Otava 1962, palsta 972
  8. K. S. Laurila KirjastoVirma. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 16.7.2012.
  9. Killinen, Kustaa, Kirjasampo

Aiheesta muualla