Kulkusana (saks. Wanderwort, [ˈvandɐˌvɔʁt], isoilla kirjaimilla kuten kaikki saksan substantiivit) on sana, joka on levinnyt lainasanana lukuisiin toisistaan kaukana sijaitseviin kieliin ja kulttuureihin, yleensä kauppayhteyksien mukana. Sellaisenaan kulkusanat ovat kuriositeetti kielihistoriassa ja sosiolingvistiikassa, sillä niistä on apua laajempien kieliyhteyksien tutkimuksessa. Riittävän pitkien aikojen kuluessa sanojen alkuperä on hämärtynyt ja voi olla erittäin vaikea selvittää, mistä kielestä tai kielikunnasta sana on peräisin ja mistä se on lainattu.

Esimerkkejä

Tyypillisiä esimerkkejä muinaisista kulkusanoista ovat pippuri, sokeri, inkivääri, kupari, kumina, minttu ja viini, joista osan alkuperä voidaan jäljittää pronssikauden kaupankäyntiin. Uudempia kulkusanoja ovat:

Jotkut muinaiset kulkusanat liittyivät kirjoitusjärjestelmien leviämiseen; esimerkki tästä on sumerin sana musar ("kirjoitettu nimi, kirjoitus"), joka lainautui akkadiin muodossa musarum ("asiakirja, sinetti"); akkadista sana lainautui kantaindoiraaniin muodossa *mudra- ("sinetti"), josta kehittyivät keskipersian sana muhr ja sanskritin mudra. Joitain vielä vanhempia myöhäisneoliittisia kulkusanoja on ehdotettu löytyvän, esim. sumerin balag, akkadin pilakku- tai kantaindoeuroopan pelek'u- ("kirves"). Akkadin pilakku- merkitsee kuitenkin oikeastaan "värttinä", ja sumerin balag on oikeastaan balaĝ (ĝ äännetään [ŋ]), ja sana merkitsee suurta rumpua tai harppua. Lisäksi kyseinen sana on myöhemmin lainattu akkadiin muodossa balangu-.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Wanderwort