Kim Borg kuvattuna vuonna 1965.

Kim Borg (7. elokuuta 1919 Helsinki28. huhtikuuta 2000 Humlebæk, Tanska) oli suomalainen oopperalaulaja (basso), säveltäjä ja lauluprofessori.[1] Borgia pidetään yhtenä aikansa arvostetuimmista suomalaistaiteilijoista. Borg käytti värikästä ja syvää bassoaan erittäin intensiivisesti, väkevästi eläytyen. Lisäksi hänessä oli todellista lavakarismaa, mikä olikin yksi hänen suosionsa salaisuuksista.lähde?

Elämä

Kim Borgin isä oli arkkitehti Kaarlo Borg. Hänen veljiään olivat sisustusarkkitehti Olli Borg ja musiikkituottaja Jaakko Borg. Borg valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1946, mutta sen jälkeen hän keskittyi laulu- ja musiikkiopintoihin Sibelius-Akatemiassa. Luonteeltaan leikkisä ja räiskyvä Borg kutsui itseään taustaansa viitaten ”ikuiseksi teekkariksi”.lähde? Borg toimi myös jonkin aikaa ammattimaisena valokuvaajana sekä jatkosodassa TK-komppanian valokuvaajana.[2]

Läpimurtonsa Borg teki Kööpenhaminan kuninkaallisessa teatterissa vuonna 1952. Vuonna 1959 hän esiintyi ensimmäisenä suomalaisena mieslaulajana arvostetussa New Yorkin Metropolitanissa. Hänet palkittiin vuonna 1962 Pro Finlandia -mitalilla. Borg lopetti aktiivisen laulajanuransa jo 1960–1970-luvun taitteessa ja toimi sen jälkeen Kööpenhaminan kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun professorina 1972–1989. Hän opetti laulu-uralle aikovia omassa televisio-ohjelmassaan Suomessa.

Kim Borgin huippusuorituksiin kuuluivat muun muassa nimirooli Modest Musorgskin oopperassa Boris Godunov, Ruhtinas Greminin rooli Pjotr Tšaikovskin Jevgeni Oneginissa, ylipappi Sarastro W. A. Mozartin Taikahuilussa sekä Mefisto Charles Gounod’n Faustissa. Borg teki 1950- ja 1960-luvulla useita levytyksiä saksalaiselle Deutsche Grammophon -levymerkille. Hänen levytystuotantonsa ulottuu ooppera-aarioista ja yksinlauluista hengellisiin lauluihin ja joululauluihin. Uransa alkuvaiheessa vuonna 1945 hän levytti salanimellä Timo Poro kaksi Toivo Kärjen säveltämää ja Kerttu Mustosen sanoittamaa foxtrotia ”Nuoren miehen lauantai” ja ”Täyttä laukkaa”.[3]

Populaarikulttuurissa

Suurelle yleisölle Kim Borgin nimi lienee tutuin elokuvasta Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984). Opettaessaan tennistä everstin tyttärelle (Hannele Lauri) Uuno (Vesa-Matti Loiri) toteaa, että "ei kukaan ole Kim Borg syntyessään" sekoittaen näin Kim Borgin ja tennispelaaja Björn Borgin toisiinsa.

Sävellykset

Sävellykset ilman opusnumeroa

Lisäksi useita orkestrointeja sekä kansanlaulusovituksia.

Bibliografia

Diskografia

Tässä ovat vain ne julkaisut, joissa Kim Borg on ainoa laulaja, muut on listattu kirjan Muistelmia liitteenä.

Salanimet

Lähteet

  1. Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 27–29. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.
  2. Kim Borg ( s. 1919, k. 2000 ) kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi. Viitattu 5.1.2024.
  3. Kalervo Kärki: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 181. Helsinki: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-6.

Aiheesta muualla

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.