Kaulin on keittiöväline, jota käytetään yleensä taikinan ohuemmaksi ja sileämmäksi saamiseen.

Tunnetuin kaulintyyppi on sellainen, jossa on kahvat välineen molemmissa päissä, mutta kaulimia valmistetaan myös ilman kahvoja.^[1] Kaulinten malli vaihtelee kuitenkin hieman maittain ja käyttötarkoituksen mukaan. Virossa kädensijaton malli on yleinen, ja sitä pyöritetään päältä painaen. Italiassa puolestaan käytetään myös pitkiä ja kapeita pastakaulimia ja Karjalassa molemmista päistä suippenevaa piirakkapulikkaa.^[2]

Kaulimet valmistetaan tavallisesti puusta, ja sopiva kaulinpuu on mieluiten kovaa ja tiivistä. Suomessa käytetään esimerkiksi koivua ja pyökkiä.^[2] Yhdysvalloissa suosittuja kaulinmateriaaleja ovat vaahtera ja saarni.^[1] Kaulimia valmistetaan kuitenkin myös esimerkiksi muovista ja marmorista. Muoviset kaulimet täytetään usein vedellä, sillä ne olisivat muuten liian kevyitä.^[2]

Kaulinta voi käyttää myös lyömäaseena astalon tapaan. Tätä on vanhastaan käytetty vitsinä sarja- ja elokuvissa (esim. Kissalan Pojat, Pekka Puupää jne.).

• Kiikka, Kaija & Huovinen, Merja: Vispilästä vokkiin. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-24453-8.
• Holmes, Gillian S: ”Rolling Pin”. Teoksessa Blanchfield, Deirdre S.: How Products are Made: Vol 7: An Illustrated Guide to Product Manufacturing. Cengage Gale, 2002. ISBN 978-0787636432. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2013). (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kaulin Wikimedia Commonsissa