Karri Muinonen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. kesäkuuta 1961 Kangasala[1] |
Kansalaisuus | Suomi |
Ammatti | tähtitieteen professori |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Helsingin yliopisto (FM 1986, FT 1990)[1] |
Väitöstyön ohjaaja | Kari Lumme |
Instituutti | Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos |
Tutkimusalue | sähkomagneettisen säteilyn sironta ja absorptio, aurinkokunnan pienkappaleet |
Aiheesta muualla | |
researchportal.helsinki.fi/en/persons/0625c7d3-f36e-44f6-8e77-d04fbb3e4437 | |
Karri Olavi Muinonen (28. kesäkuuta 1961 Kangasala[1]) on suomalainen, taustaltaan teoreettinen fyysikko, joka toimii Helsingin yliopiston tähtitieteen professorina (1.3.2009-), erityisesti planetaarisen tähtitieteen ja geodesian alalla.[1] Hän on maailman johtavia sähkömagneettisen sironnan tutkijoita, jonka osaamista on sovellettu esimerkiksi aurinkokunnan pienkappaleiden havaitsemiseen.[2] Hän on saanut sironta- ja absorptiotutkimustyölleen rahoitusta esimerkiksi Euroopan tiedeneuvostolta (ERC).[2][3]
Muinonen kirjoitti ylioppilaaksi Sulkavan lukiosta vuonna 1980. Hän valmistui Helsingin yliopistolta filosofian maisteriksi vuonna 1986 ja filosofian tohtoriksi (teoreettinen fysiikka) vuonna 1990.[1] Hänen kuuluva englanninkielinen väitöskirjansa (1990) käsitteli valon sirontaa epähomogeenisesta väliaineesta; työ oli otsikoitu Light scattering by inhomogeneous media backward enhancement and reversal of linear polarization.[4] Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston avaruustähtitieteen dosentiksi vuonna 1994 ja Oulun yliopiston tähtitieteen dosentiksi vuonna 1995.[1]
Muinosta on haastateltu tiedotusvälineisiin esimerkiksi Maata mahdollisesti uhkaavien asteroidien törmäystodennäköisyyden arvioinnin asiantuntijana.[5][6]
Karri Muinonen on ollut Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen huhtikuusta 2017 lähtien.[7]
Pikkuplaneetta 4665 Muinonen on nimetty Karri Muinosen mukaan.[8]
|