| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 8. heinäkuuta 1935 | ||
| Syntymäpaikka | Helsinki, Suomi | ||
| Kuolinaika | 8. maaliskuuta 2013 (77 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Helsinki, Suomi | ||
| Pelipaikka | Hyökkääjä | ||
| Lempinimi | Kaitsu | ||
| Junioriseurat | |||
| 1943–1954 | Helsingin Palloseura | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1952–1955 | HPS (div1) | ? | (37) |
| 1956–1963 | HPS | 156 | (108) |
| 1965–1969 | HJK | 102 | (74) |
| 1970–1972 | Lahden Reipas | 29 | (6) |
| Yhteensä | 288 (SM) | (191 (SM)) | |
| Maajoukkue | |||
| 1954–1968 |  Suomi
|
56 | (13) |
| Valmennusura | |||
| 1973–1974 | HJK[1] | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Kai Pahlman (8. heinäkuuta 1935 Helsinki – 8. maaliskuuta 2013[2]) oli suomalainen jalkapalloilija ja muusikko.
Pahlman syntyi vuonna 1935 Helsingissä ja asui lapsuutensa Vallilassa. Pahlmanin isä oli muusikko ja Dallapé-orkesterin jäsen Helge Pahlman. Pahlman opiskeli Sibelius-akatemiassa ja työskenteli muusikkona. [3]
Jalkapallourallaan värikkäänä persoonana tunnettu Pahlman pelasi Suomen maajoukkueessa vuosina 1954–1968 yhteensä 56 ottelua, joissa teki 13 maalia[4]. Hän oli muun muassa voittamassa Pohjoismaiden mestaruutta vuonna 1966. Seurajoukkuetasolla hän voitti jalkapallon SM-sarjan maalikuninkuuden kolmesti: vuosina 1958, 1961 ja 1965. SM-tasolla Pahlman teki vuosina 1956–1972 288 ottelussa kaikkiaan 191 maalia, joka on kaikkien aikojen toiseksi eniten SM-tasolla, heti Heikki Suhosen jälkeen. Suomen mestaruuden Pahlman voitti kahdesti: vuosina 1957 HPS:n paidassa ja vuonna 1970 Reippaassa. Suomen cupin voittoon hän ylsi vuosina 1962 ja 1966.
Eräs Pahlmanin yleisöä viihdyttävistä jalkapallotempuista oli nousta pallon päälle tähyilemään mahdollista syöttösuuntaa.[5]
Vuonna 1969 Pahlman kirjoitti jalkapalloaiheisen kirjan Banaanipotku. Nykyisin järjestetään 15-vuotiaille pelaajille 16 joukkueen Kai Pahlman -turnaus, joka vastaa SM-turnausta.
Suomen Palloliitto myönsi Kai Pahlmanille Erik von Frenckell -mitalin tunnustuksena mittavasta työstä suomalaisen jalkapallon edistämiseksi, ja hänet valittiin Suomalaisen jalkapalloilun Hall of Fameen vuonna 1993.
Pahlman oli isänsä Helge Pahlmanin tavoin muusikko, hänen instrumenttinsa oli piano.[6] Pahlmanin levytysura alkoi vuonna 1960 EP:llä Kai Pahlman laulaa ja soittaa[7]. Myöhemmin hän julkaisi jazzahtavat pitkäsoittolevyt Musiikinopiskelija Kai Pahlman ystävineen tanssittaa (1985), Musiikinopiskelija Kaitsu "Banaani" Pahlman (1988), Kaitsu Pahlman ystävineen tanssittaa (1998) ja Soolo (2001).[8]
| ||||||||||||||||||
