Jalmari Kirjarinta | |
---|---|
![]() Jalmari Kirjarinta vuonna 1908. |
|
Kansanedustaja | |
1.8.1908–28.2.1910
|
|
Ryhmä/puolue | SDP |
Vaalipiiri | Vaasan itäinen |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. huhtikuuta 1881 Kärkölä |
Kuollut | 8. tammikuuta 1938 (56 vuotta) Leningrad |
Ammatti | toimittaja |
Hjalmar (Jalmari) Kirjarinta (synt. Virtanen, 4. huhtikuuta 1881 Kärkölä – 8. tammikuuta 1938 Leningrad) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1908–1910.[1] Sisällissodan aikana hän toimi punaisten hallinnossa Viipurin läänin komissaarina ja punakaartin esikuntapäällikkönä. Kirjarinta pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle ja hänet teloitettiin Stalinin vainojen yhteydessä vuonna 1938.
Jalmari Kirjarinta syntyi Kärkölässä itsellisen perheeseen. Kansakoulun ja käsityökoulun jälkeen hän teki muun muassa pelti- ja levysepän töitä. Vuosisadan vaihteessa Kirjarinta kävi Kaarle Werkon ylläpitämän valmistavan seminaarin ja työskenteli vt. kansakoulunopettajana Kuolemajärvellä ja Helsingissä. Pääkaupunkiin muutettuaan Kirjarinta työskenteli myös raittiuspuhujana ja konttoristina.[1][2] Vuosina 1904-1905 hän oli Helsingin Nuorisoseuran puheenjohtajana.[3]
Syksyllä 1905 Kirjarinta aloitti opiskelut Jyväskylän seminaarissa, mutta ryhtyi jo seuraavana keväänä sosialidemokraattien agitaattoriksi ja apulaispuoluesihteeriksi.[2] Hän oli myös Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja 1906–1907.[4] Vuonna 1907 Kirjarinta jatkoi opintojaan ja oli perustamassa Jyväskylässä ilmestynyttä Sorretun Voimaa, jonka päätoimittajana hän työskenteli vuoteen 1911 saakka.[1][2] Kirjarinta hoiti myös vuoden ajan Jyväskylän työväenyhdistyksen puheenjohtajan tehtävää.[5]
Kirjarinta valittiin kansanedustajaksi vuoden 1908 eduskuntavaaleissa.[1] Tammikuussa 1909 sosialidemokraattien piirikokous vaati Kirjarinnan eroa, koska hän oli jättänyt väliin eduskunnan äänestyksen II luokan poistamisesta rautateiltä. Asiaa käsiteltiin puolueen sovinto-oikeudessa ja Kirjarinta sai pysyä kansanedustajan tehtävässään. Vuonna 1910 hän sai kuuden kuukauden vankeustuomion majesteettirikoksesta yleisvaltakunnallisesta lainsäädäntöä kritisoineen artikkelinsa ”Valtiokaappaus röyhkeintä lajia” johdosta.[6] Vapauduttuaan Vaasan lääninvankilasta Kirjarinta oli Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton ja Suomen Työläisliiton sihteerinä, kunnes muutti Viipuriin vuonna 1912. Hän toimi muun muassa Viipurin sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja työskenteli Työn toimittajana.[1]
Sisällissodan käynnistyttyä Kirjarinta nimitettiin punaisten hallintoon maaherran virkaa vastaavaan tehtävään Viipurin läänin lääninkomissarioksi.[7] Hän toimi myös punaisten Karjalan rintaman esikuntapäällikkönä.[8] Sodan loppuvaiheessa Kirjarinta pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän työskenteli aluksi opettajana Levassovassa ja myöhemmin 1930-luvulla fysiikan opettajana Leningradin suomalaisessa koulussa sekä Leningradin rautatieinstituutin sotilasaineiden opettajana. Kirjarinta vangittiin lokakuussa 1937 ja tuomittiin kuolemaan artikla 58:n nojalla. Hänet teloitettiin tammikuussa 1938.[9]
Jalmari Kirjarinnan paettua Venäjälle hänen perheensä jäi Suomeen. 1920-luvun alussa Kirjarinta kävi puolisonsa kanssa kirjeenvaihtoa muun muassa amerikkalaisen toimittajan John Claytonin välityksellä.[10] Heidän tyttärensä puoliso oli tunnettu kommunisti ja salakuljettaja Matti Ilonen.[11]
|
|