Aina Irene Mendelin (27. joulukuuta 1864 Jyväskylä[1] – 14. syyskuuta 1944 Saarijärvi) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä. Mendelin oli Suomen ensimmäinen omia runokokoelmia julkaissut naisrunoilija.[2]
Irene Mendelin vanhemmat olivat vääpeli Carl Edvard Mendelin ja Maria Sofia Ahlqvist.[1] Mendelin valmistui 1882 Jyväskylän tyttökoulusta ja suoritti vuosina 1889-1893 Helsingin Suomalaisen Jatko-opiston. Toimeentulonsa hän sai Jyväskylän tullikamarin rahastonhoitajan työstä vuosina 1906–1929. Hän oli Keski-Suomen raittiuspiirin sihteeri 1915–1929, Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksen sihteeri 1912–1916 ja puheenjohtaja 1916–1929 sekä useita vuosia Jyväskylän Marttayhdistyksen, Suomalaisen Naisliiton Jyväskylän osaston ja Kokoomuksen naisjärjestön Jyväskylän osaston puheenjohtaja. Raittiuden Ystävien kunniajäsen hän oli vuodesta 1933.[1] Jyväskylän Mendelininkatu on nimetty Irene Mendelinin mukaan.
Mendelinin runoja julkaistiin ensimmäisen kerran Kansanvalistusseuran kalenterissa 1885 ja hänen runojaan ilmestyi myös Suomen Kaunokirjailijaliiton Liitto-albumeissa sekä Keski-Suomi-lehdessä. Isänmaallisuus, naisasialiike ja raittiustyö tulivat hänen runoissaan ja lauluissaan voimakkaasti esiin. Aatteellisuuden lisäksi runot sisältävät luonnontunnelmia ja rakkausaiheita, jotka pehmensivät hänen runoilijakuvaansa. Tunnetuin hänen runoistaan lienee Hiljaa juuri kuin lammen laine, jota virheellisesti pidetään kansanlauluna.[2] Runo on julkaistu alun perin Mendelinin ensimmäisessä, vuonna 1893 ilmestyneessä runokokoelmassa Koivikossa.[3]
Lisää luettavaa aiheesta Irene Mendelin on Wikiaineistossa
| ||||||||||||||
