Huivi on kangaskappale, jota käytetään vaatteena, tyypillisesti kaulan (ns. kaulahuivi) tai pään ympärillä, jolloin siitä voidaan muodostaa myös turbaani.

Huivia voidaan käyttää joko lämmittämään ja suojaamaan, koristeellisena asusteena tai uskonnon tunnusmerkkinä. Huiveja voidaan valmistaa lähes kaikilla tekstiilitekniikoilla; tavallisimpia ovat kankaiset ja neulotut huivit. Huivien muodot ovat myös hyvin vaihtelevia; nelikulmaisia, suorakaiteen muotoisia, kolmiomaisia tai pitkänomaisia nauhoja.

Huivi on esihistoriallinen vaatekappale ja muistuttaa huntua sekä viittaa. Esimerkiksi antiikin Kreikkalaiset naiset käyttivät päällysvaatteenaan huivin, hunnun ja viitan yhdistelmää himationia.

• Šaalilla tarkoitetaan Suomessa yleensä kookasta hartiahuivia.

• Boa on turkiksesta tai höyhenistä tehty, pyöreä ja pitkä koristehuivi, joka yleensä kiedotaan hartioille.

• Huntu on tavallisesti huivia ohuempi ja suurempi. Sillä peitetään nimenomaan pää.

• Miesten solmiota eli kravattia voidaan pitää huivin muunnelmana, koska solmio kehittyi kaulan ympärille solmitusta huivista.

Muita huivimaisia asusteita ovat muun muassa keeppi ja bolero.

Turkissa huivin käyttö aiheutti kiistan, kun sen käyttö lisääntyi 1980-luvulla islamilaisen liikkeen nousun myötä, vaikka turkkilaisnaisten käyttämä huivi erosi konservatiivisissa islamilaisissa yhteisöissä käytetystä vain silmät näkyviin jättävästä mustasta asusta.^[1]

• Aspfors, Bertta: Huivista huntuun, eli, Rakas huivini. Kokkola: Länsirannikko, 2004. ISBN 952-9505-48-5.