H. R. Giger | |
---|---|
H. R. Giger vuonna 2012. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. helmikuuta 1940 Chur, Sveitsi |
Kuollut | 12. toukokuuta 2014 (74 vuotta) Zürich, Sveitsi |
Kansalaisuus | sveitsiläinen |
Taiteilija | |
Ala | kuvataiteilija, kuvanveistäjä |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Hans Rudolf (Hansruedi) Giger (5. helmikuuta 1940 Chur, Sveitsi – 12. toukokuuta 2014[1] Zürich, Sveitsi) oli sveitsiläinen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan omaleimaisesta tyylistään, jota hän kutsui ”biomekaaniseksi taiteeksi”: koneet ja ihmiskehot sulautuvat yhteen, ja maisemat ovat painajaismaisia. Biomekaanisuuden lisäksi Gigerin töissä on sanottu yhdistyneen egyptiläinen mytologia ja scifi sekä seksuaalisuus ja kuolema.[2] Hän käytti usein myös satanistista kuvastoa.[3]
Giger sai vaikutteita muun muassa Salvador Dalín ja Jean Cocteaun taiteesta sekä Sigmund Freudin kirjoituksista. Häntä kiehtoivat myös Alfred Kubinin, H. P. Lovecraftin, Gustav Meyrinkin ja Edgar Allan Poen teokset.[4] Giger näki painajaisunia, piti niistä päiväkirjaa ja alkoi maalata ja piirtää niitä.[5] Lukion jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja teollista muotoilua Zürichin taideteollisessa korkeakoulussa (Hochschule für Gestaltung und Kunst Zürich). Hän julkaisi biomekaanista taidetta ensimmäisen kerran vuonna 1969 portfoliossaan Biomechanoids,[6] mutta uran kuuluisin portfolio on vuonna 1977 ilmestynyt Necronomicon. Tosielämän ihmisiä Giger kuvasi teoksissaan hyvin harvoin.[7]
H. R. Gigerin ensimmäinen elokuvaprojekti oli Alejandro Jodorowskyn Dyyni-elokuva, johon hänen piti luoda Harkonnen-imperiumin visuaalinen ulkoasu.[8][9] Projektin kariuduttua mukana ollut Dan O’Bannon pyysi H. R. Gigeriä Alien – kahdeksas matkustaja -kauhuelokuvan (1979) tuotantoon, jossa O’Bannon toimi käsikirjoittajana.[10] Giger loi elokuvan Alien-hirviön sekä planeetalle syöksyneen aluksen ulkoasun ja sisätilat. Tuotantoyhtiö 20th Century Foxin edustajat pitivät Gigerin luonnoksia sairaina, ja Gigeriä itseään pidettiin omituisena ja pelottavana.[2] Ohjaaja Ridley Scott kuitenkin piti Gigerin työtä täysosumana ja juuri sellaisena, kun hän oli elokuvaan halunnutkin.[2][11] Työstään Alienissa Giger voitti Oscar-palkinnon parhaista efekteistä.
Gigerin luomuksia on nähty muissakin Hollywood-elokuvissa, kuten kauhuelokuvissa Poltergeist II (1986) ja Peto – The Species (1995).
Giger on suunnitellut myös lukuisia levynkansia artisteille, kuten Celtic Frostille, Danzigille ja Debbie Harrylle. Giger myös ohjasi kaksi Debbie Harryn musiikkivideota vuonna 1981.[12] Necronomiconin jälkeen Giger julkaisi muun muassa kirjat Necronomicon II, Biomechanicks, New York City, Alien, Arh ja The Mystery of San Cottardo. Giger omisti Sveitsissä useita ravintoloita, jotka hän oli sisustanut omaan tyyliinsä.
Gigerin maalauksesta Landscape XX (jota Dead Kennedys käytti albumin Frankenchrist mukana tulleessa julisteessa) nostettiin oikeusjuttu Yhdysvalloissa.lähde?
Tampereen taidemuseossa oli vuonna 2010 esillä H. R. Gigerin elokuvaretrospektiivinäyttely H. R. Giger: Art – Design – Film. Näyttelyssä esiteltiin muun muassa luonnoksia ja suunnitelmia, joiden pohjalta Gigerin tunnetut elokuvahirviöt toteutettiin.[14] Helsingin edustalla sijaitsevasta Harakka-saaressa on Gigerin vuonna 2003 State of Sabotage -mikrovaltiolle tekemä teos Sabotage.[15]
Giger asui ja työskenteli Zürichissä. Hänen puolisonsa Carmen Maria Scheifele Giger työskentelee Gruyèresissä sijaitsevan Giger-museon johtajana.
Giger kuoli vuoden 2014 toukokuussa sairaalassa, johon hän joutui kaaduttuaan portaissa.[16][1]
|