Douglas DC-2 | |
---|---|
Tyyppi | liikennelentokone, kuljetuskone |
Valmistaja | Douglas Aircraft Company |
Ensilento | 11. toukokuuta 1934 |
Esitelty | 18. toukokuuta 1934 |
Valmistusmäärä | 156 |
Kehitetty mallista | Douglas DC-1 |
Muunnelmat | Douglas DC-3 |
Douglas DC-2 (Douglas Commercial 2) oli 14-paikkainen kaksimoottorinen matkustajalentokone, jonka valmistuksen Douglas Aircraft Company aloitti vuonna 1934. Se oli tehtaan vastaus Boeing 247-matkustajakoneelle. Vuonna 1936 Douglas alkoi valmistaa suurempaa versiota, Douglas DC-3:a.
1930-luvun alussa matkustajakoneet olivat puurunkoisia, mutta kasvava liikenne ja matkustajakoneiden turvallisuusvaatimukset saivat tehtaat suunnittelemaan kokometallisia koneita. United Airlines oli varannut Boeing 247-konemallin yksinoikeudella itselleen. Tämän vuoksi Transcontinental and Western Air pyysi lentokonetehtaita suunnittelemaan sille kolmimoottorisen metallirunkoisen koneen. Douglas vastasi tähän aluksi kaksimoottorisella 12-paikkaisella DC-1-koneella. Tämä prototyypiksi jäänyt kone ei kelvannut sellaisenaan, joten Douglas kasvatti konetta hieman ja vaihtoi moottorit tehokkaampiin. Tästä syntyi Douglas DC-2-kone.[1]
TWA tilasi 20 DC-2-konetta, joissa oli 14 matkustajapaikkaa. Euroopassa konetta osti KLM, LOT, Swissair, CLS ja LAPE. Eurooppaan myydyt koneet koottiin Fokkerilla Hollannissa (vastaavasti Fokkerin Yhdysvaltoihin myymiä koneita koottiin Fordin tehtaissa.)
DC-2-konetta rakennettiin 156 kappaletta.
Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen järjesti Ruotsissa kansalaiskeräyksen, jonka tuotolla lahjoitettiin Suomen ilmavoimille DC-2-kone, joka sai rekisteritunnuksen DO-1 sekä nimen Hanssin-Jukka. Carl Gustav von Rosen lensi lentokoneen Suomeen tammikuun 1940 puolivälissä. Kone sai tunnuksen DC-1 ja nimen Hanssin-Jukka. Kone luovutettiin pommituslentolaivue 44:lle 19. helmikuuta 1940.
Hanssin-Jukka on valmistettu Douglasin Kalifornian tehtaalla Santa Monicassa. Sen ensilento oli 5. tammikuuta 1935. Kone luovutettiin alankomaalaiselle lentoyhtiölle, KLM:lle, jota se palveli 1935-1937 tunnuksella PH-AKH ”De Haan” (suom. kukko).
Kone palveli kuljetuskoneena talvi- ja jatkosodassa. Talvisodassa koneella suoritettiin yksi pommituslento 1. maaliskuuta 1940, joka jouduttiin keskeyttämään toiseen moottoriin tulleen vian takia. Kreivi von Rosen toimi tällä koneen ainoalla pommituslennolla ohjaajana.[2] DO-1 oli Ilmavoimien käytössä 1. kesäkuuta 1955 saakka, jonka jälkeen se toimi Hämeenlinnassa kahvilana vuosina 1959–1981.[3] Kone on nykyään Sotamuseon omistuksessa, sijoituspaikkanaan Keski-Suomen ilmailumuseo, ja sen entisöinti on aloitettu.[4] 25. huhtikuuta 1940 DC-1 luovutettiin pommituslentolaivue 46:lle kuljetuskoneeksi. 29. marraskuuta 1941 DC-1 luovutettiin lentolaivue 48:lle kartoitustehtäviin. 1. maaliskuuta 1942 DC-1 luovutettiin Suomen ilmavoimien esikunnalle pääasiassa ulkomaille suuntautuviin henkilökuljetuksiin, ja sen tunnus vaihdettiin DO-1:ksi.
Peruskorjauksen jälkeen Hanssin-Jukka sijoitettiin kauppakeskus Tuuloseen.[5]
Aero tilasi maaliskuussa 1941 Saksasta kaksi Douglas DC-2 konetta, jotka saksalaiset olivat saaneet haltuunsa Tšekkoslovakian miehityksen yhteydessä. Koneet, joille annettiin nimet Sisu (sn 1562) (ensin OH-DLB, myöhemmin uudelleenrekisteröitynä OH-LDB) ja Voima (OH-LDA), tuotiin Suomeen huhtikuussa, ja ne aloittivat liikenteen kesäkuussa 1941. Kone oli Aeron ensimmäinen autopilotilla varustettu kone -- seuraaja DC-3:sta se sen sijaan poistettiin koneen käyttöaikana. [6]Aeron lentäjien kieltäydyttyä enää lentämästä huonokuntoisilla koneilla, ne ostettiin ilmavoimille 18. maaliskuuta 1949 ja muunnettiin sopiviksi ilmakuvauskäyttöön. Ilmavoimissa koneet saivat rekisteritunnukset ja ne nimettiin uudelleen: Voima sai tunnuksen DO-2 ja nimen Isoo-Antti, Sisu puolestaan sai tunnuksen DO-3 ja nimen Pikku-Lassi. DO-2 ja DO-3 varustettiin alkuperäisten moottorien käyttöiän loputtua Bristol Mercury XV -voimalaitteilla.[3]
DO-3 vaurioitui Malmin kentällä 7. helmikuuta 1951 nousussa sattuneen moottoririkon vuoksi.[3] Kone myytiin romuksi pakkolaskun jälkeen. Romukauppias teki koneen rungosta leikkimökin lapsilleen, ja se siirrettiin Löparön saareen Helsingistä itään, josta se luovutettiin Suomen ilmailumuseolle vuonna 1986.[3][7]
DO-2 lensi tyypin viimeisen lennon Ilmavoimissa 9. huhtikuuta 1956.[3]
Vuonna 2011 Pikku-Lassin (DO-3) runko siirrettiin Keski-Suomen Ilmailumuseoon Luonetjärvelle, jossa siitä otettiin varaosia näyttelykuntoiseksi kunnostettavaan Hanssin-Jukkaan (DO-1). Rungon loppuosan käytöstä ei ole tietoa. Runko siirrettiin Ilmasotakoulun Killalle, ei Keski-Suomen Ilmailumuseoon.
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot