Charlie Hebdon isku | |
---|---|
Paikka |
10 rue Nicolas-Appert, Pariisi, Ranska |
Kohde | Charlie Hebdo -lehden toimitus |
Ajankohta |
7. tammikuuta 2015 11.30–12.00 (CET) |
Iskutyyppi | aseellinen hyökkäys |
Kuolleita | Iskussa toimitukseen 12, myöhemmin yhteensä 3 hyökkääjää ja 4 panttivankia. Lisäksi yksi poliisi. |
Haavoittuneita | noin 10 |
Epäilty/epäillyt | Iskussa toimitukseen veljekset Kouachi ja kolmas tuntematon mies, panttivankitilanteissa veljekset Kouachi ja Amedy Coulibaly. |
Tekoväline | Kalašnikov-rynnäkkökiväärit[1] |
Charlie Hebdon isku tapahtui 7. tammikuuta 2015, kun aseistautuneet miehet hyökkäsivät ranskalaisen Charlie Hebdo -satiirilehden toimitukseen Pariisissa. Konetuliasein varustautuneet hyökkääjät surmasivat 12 ihmistä.[2][3] Kahdeksan kuolleista oli lehden toimituksen jäseniä, kaksi poliiseja, yksi talonmies ja yksi vierailija[4]. Tulituksen jälkeen hyökkääjät pakenivat paikalta.[3] Poliisi epäili teosta kahta veljestä. He saivat surmansa piiritystä seuranneessa tulitaistelussa kaksi päivää myöhemmin.
Hyökkäyksessä kuoli kahdeksan lehden työntekijää, kaksi poliisia, talonmies sekä lehden toimituksessa ollut vierailija. Toimituksen tiloissa saivat surmansa päätoimittaja Stéphane Charbonnier alias Charb, pilapiirtäjät Cabu, Philippe Honore, Tignous ja Georges Wolinski, lehden osakas Bernard Maris, kolumnisti Elsa Cayat, algerialaissyntyinen toimituksen työntekijä Mustapha Ourrad, toimituksessa vieraillut kulttuuripersoona Michel Renaud, lehden 42-vuotias talonmies Frederic Boisseau sekä Charbonnierin henkivartijana toiminut poliisi Franck Brinsolaro. Lisäksi hyökkäyksessä kuoli kadulla ammuttu poliisi, arabitaustainen Ahmed Merabet.[5]
Poliisilla oli tiedossa kolme iskuun epäiltyä,[6] heidän kuvansa ja etsintäkuulutus julkaistiin, jonka jälkeen yksi epäillyistä ilmoittautui itse poliisille.[4] Poliisille ilmoittautuneen 18-vuotiaan on kuitenkin kerrottu olleen koulussa iskun tapahtumahetkellä.[7]
Hyökkääjien pakoauto löydettiin samana päivänä hylättynä Koillis-Pariisista.[8] Kaksi vuorokautta iskun jälkeen, perjantaina 9. tammikuuta aamulla, pääepäiltyinä pidetyt Kouachin veljekset kaappasivat auton paettuaan sitä ennen jalkaisin pitkin metsiä. Poliisit ajoivat autoa takaa ja takaa-ajon aikana käytiin laukaustenvaihtoa.[9] Veljekset hyökkäsivät Dammartin-en-Goëlen kaupungissa toimivaan kirjapainoon, jossa on painettu myös Charlie Hebdo -lehteä, ja linnoittautuivat sinne ottaen yhden panttivangin. Dammartin sijaitsee noin 25 kilometriä Pariisin keskustasta koilliseen lähellä Charles de Gaullen kansainvälistä lentoasemaa.[10]
Ranskan poliisi teki rynnäkön rakennukseen vielä samana päivänä noin kello 17 paikallista aikaa, ja molemmat veljeksistä saivat surmansa rynnäkössä panttivangin päästessä vapaaksi.[11] Le Figaro -lehden mukaan veljekset olivat kuitenkin vapauttaneet panttivangin perjantaina aamupäivällä.[12] Yksi työntekijä piileskeli pahvilaatikossa koko panttivankidraaman ajan ohjeistaen poliisia tekstiviestitse hyökkääjien liikkeistä ja rakennuksen rakenteesta.[9]
Poistuessaan surmapaikalta tekijöiden kerrotaan huutaneen ”Olemme kostaneet profeetan puolesta”.[3] Toinen tekijöistä sanoi kuuluvansa Jemenin al-Qaidaan.[13] Arabian niemimaan al-Qaida otti vastuun iskusta julkaisemallaan videolla tammikuussa 2015, mutta sen yhteys iskuun ei ole täysin selvä.[14] Moni Isis-järjestön kannattaja on tukenut iskua pitäen sen syynä satiirilehden julkaisemia Muhammad-pilakuvia.[15] Maailman poliittiset johtajat ja media ovat luonnehtineet iskua myös terrorismiksi sekä hyökkäykseksi sananvapautta ja lehdistönvapautta vastaan.[16]
9. tammikuuta Amedy Coulibaly, 32, hyökkäsi Hyper Cacher -košerruokakauppaan Porte de Vincennesissä Pariisin 12. arrondissementissa. Hän otti kahdeksan panttivankia ja vaati veljesten päästämistä pois piirityksestä. Myös tämä panttivangin ottaja kuoli poliisin rynnäkössä saman päivän aikana.[11] Coulibaly ampui neljä panttivankia heti kaappauksen alussa.[12] Osa asiakkaista pelastui, kun kaupan työntekijä piilotti heidät myymälän kylmähuoneeseen.[17] Edellisenä päivänä Coulibaly oli ampunut 26-vuotiaan Martiniquen saarelta Ranskaan muuttaneen naispoliisin, mutta häntä ei saatu kiinni murhasta ennen hyökkäystä košerkauppaan.[5]
Iskun seurauksena pilapiirtäjät ja toimittajat ympäri maailmaa ilmaisivat tukensa sananvapaudelle. Tukimielenosoituksia iskujen uhreille järjestettiin ympäri maailmaa, joista suurin oli Pariisin Place de la Républiquella, jonne kokoontui yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Mielenosoitusten tunnus oli "Je suis Charlie". Marssille osallistui valtioiden johtajia, kuten Ranskan presidentti François Hollande, Saksan liittokansleri Angela Merkel, palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas, Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu, Malin presidentti Ibrahim Boubacar Keita, Suomen pääministeri Alexander Stubb, Unkarin pääministeri Viktor Orbán, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Britannian pääministeri David Cameron.[18][19][20]
Lehden hyökkäyksen jälkeistä numeroa painettiin 7 miljoonaa kappaletta.[21] Kannessa profeetta Muhammedilla on kyltti, jossa lukee "Minä olen Charlie". Kannessa on myös teksti: "Kaikki on annettu anteeksi".[22]
Lehden julkaisua vastaan protestoitiin eri puolilla maailmaa. Tšetšeniassa sadattuhannet osoittivat mieltään lehteä vastaan. Moskovassa vastaava mielenosoitus kiellettiin.[23] Myös Venäjän Ingušiassa oli liki 15 000 ihmisen mielenosoitus.[24] Nigerian Niameyssa ja Zinderissa protestoitiin ja kristittyjen omistamia liikkeitä vastaan hyökättiin ja niitä sytytettiin tuleen. Pääkaupungissa poltettiin kaksi kristittyjen kirkkoa. Väkivaltaisia protesteja oli lisäksi ainakin Pakistanin Karachissa, Sudanin pääkaupungissa Khartoumissa ja Algerian pääkaupungissa Algierissa. [25]
Charlie Hebdoa ei ollut ennen iskua Suomessa vakituisessa irtonumeromyynnissä. Yksinoikeus lehden maahantuontiin oli Lehtipisteellä, joka ilmoitti ettei se aio tuoda irtonumeroita Suomeen myyntiin.[26] Turun sarjakuvakauppa kertoi julkisesti ottavansa myyntiin 50 kappaleen erän lehteä, mutta kysyntää oli niin paljon, että lopulta tilausta kasvatettiin tuhanteen kappaleeseen.[27] Ranskalainen tukku ei kuitenkaan myynyt lehteä yksinoikeuden ohi, eikä suoraan vähittäiskauppiaille. Kun ilmeni, että Suomi oli jäämässä ainoaksi länsimaaksi johon Charlie Hebdoa ei tulisi viralliseen irtonumeromyyntiin, Lehtipiste pyörsi päätöksensä ilmeisistä imagollisista syistä. Näin lehteä saatiin Helsingin Rosebud-kirjakauppaan ja Turun sarjakuvakauppaan.[28]
Iskua käsittelevä oikeudenkäynti alkoi Pariisissa 2. syyskuuta 2020. 14 ihmistä syytettiin avunannosta iskuihin. Kolmen heistä epäillään kuolleen Irakissa tai Syyriassa. Päivää ennen oikeudenkäynnin alkamista Charlie Hebdo -lehti julkaisi uudelleen kohua aiheuttaneet pilapiirrokset.[29] 13 syytettyä sai vankeustuomion. Tuomiot vaihtelivat elinkautisesta neljään vuoteen vankeutta. Yksi syytetyistä vapautettiin, koska katsottiin, että hänet oli tuomittu jo aiemmin.[30]