Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Buick Motor Division
Perustettu 1899
Perustaja David Dunbar Buick
Kotipaikka Detroit, Michigan, Yhdysvallat
Toimiala autoteollisuus
Tuotteet henkilöautot
Omistaja General Motors
Kotisivu www.buick.com
Buick Tonneau v.1910

Buick on General Motorsin omistama yhdysvaltalainen automerkki. Buickeja rakennetaan nykyisin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Kiinassa. Buick ja Cadillac ovat nykyisin GM:n Yhdysvalloissa toimivia ylellisiä autoja valmistavia merkkejä Oldsmobilen valmistuksen lopettamisen jälkeen.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Dunbar Buick (1854-1929) oli pätevä insinööri, mutta huono liikemieskenen mukaan?. Hän muun muassa keksi kansiventtiilimoottorin (overhead valve engine). Hänellä oli muutamia heikosti onnistuneita moottorialan yrityksiä, joista Buick Motor Company-moottoritehdas oli myyty ensin Briscoen veljeksille (jotka sittemmin valmistivat autoja myös omalla nimellään) ja sitten James H. Whitingille. D.D. Buick oli edelleen tämän yhtiön palveluksessa ja suunnitteli Walter Marrin kanssa auton, jota alettiin valmistaa vuonna 1904 Flintissä Michiganissa. Tämäkin yritys olisi saattanut mennä nurin, ellei yhtiön osake-enemmistöä olisi ostanut William C. Durant (1860-1947), joka sittemmin loi General Motors-yhtymän. Buickin perinteisenä tunnuksena on vaakuna, jonka yli kulkee vinosti shakkiruutuinen raita. Monet nykyiset Buick-mallit perustuvat Opelin Europpassa myytäviin malleihin, kuten Regal (Insignia), Encore (Mokka) ja Verano (Astra).

Buick Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buickeja, kuten muitakin General Motors -konsernin valmistamia autoja, alkoi näkyä Suomen maanteillä 1920-luvun aikana. Vuonna 1923 General Motors perusti Kööpenhaminaan Tanskaan General Motors International -tytäryhtiön, joka toimitti GM-autot ja niiden varaosat myös Norjan, Ruotsin ja Suomen piirimyyjille. Loppuvuonna 1927 GM perusti Tukholmaan General Motors Nordiska Ab:n, joka toimitti autoja ja varaosia Ruotsin ja Suomen piirimyyjille, ja tämä yhtiö palveli suomalaisia toisen maailmansodan syttymiseen, vuoteen 1939 saakka.[1] Buickin ensimmäinen piirimyyjä Suomessa oli helsinkiläinen Suomen Auto Oy. Vuonna 1926 Suomessa oli kaikkiaan kahdeksan Buickin jälleenmyyjää. Maailmansotien välisenä aikana Buick oli melko yleinen auto taksikäytössä.[2] Vuonna 1939 Buick oli Suomen viidenneksi yleisin henkilöautomerkki 4,1 prosentin osuudella rekisteröidyistä autoista.[3] Vuonna 1941 perustettiin Suomalainen Autohuolto Oy, joka aloitti GM-autojen maahantuonnin toisen maailmansodan päätyttyä. Vuoden 1949 lopussa yhtiön nimi muutettiin Suomen General Motors Oy:ksi, joka oli edelleen suurimmaksi osaksi General Motors Nordiska Ab:n omistama. Vuoden 1965 alussa Suomen GM siirtyi suoraan yhdysvaltalaisen pääyhtiön itsenäiseksi tytäryhtiöksi.[4]

1950-luvulta lähtien Buickin tuonti rajoittui harvalukuiseen edustusautoluokkaan ja Buick kuului ns. johtokuntatason automerkkeihin. Vuoden 1954 lopussa Suomessa oli rekisterissä 805 Buick-henkilöautoa, jolloin se oli 24. yleisin henkilöautomerkki.[5] Vuosina 1970–1978 Suomessa rekisteröitiin vain 3–7 uutta Buickia vuosittain, mutta vuonna 1979 jopa 68 kappaletta, mikä oli uuden etuvetoisen Skylark-mallin ansiota. Vuoden 1979 lopussa Suomessa oli rekisterissä runsaat 300 Buickia.[6] Vuonna 1981 tehdyn maahantuonnin uudelleenjärjestelyn tuloksena yhdysvaltalaisten GM-autojen tuonti Suomeen muuttui siten, että 14 itsenäistä piirimyyjää tilasi ja toi niitä suoraan asianomaisilta tehtailta.[7] Vuonna 1977 esitelty Buick Electra maksoi Suomessa 332 000 markkaa vuonna 1986, ja sen lähimmät kilpailijat olivat Audi 200 (331 500 markkaa), Jaguar Sovereign (375 000 markkaa) ja Mercedes-Benz 260 (315 000 markkaa).[8] Vuoden 1999 lopussa Suomessa oli rekisterissä 1 897 Buick-autoa vuosilta 1917–1995, ja yleisin malli oli Electra, jota oli 185 kappaletta vuosilta 1959–1995.[9]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buickin tunnuspiirre on kromattu etusäleikkö, joka muistuttaa kiiltäviä hampaita - siksi Buick sai lempinimen dollarihymy.lähde? Tämä piirre levisi muihinkin autoihin, varsinkin Yhdysvalloissa. Erikoisempi piirre on kolme (malli 88) tai neljä reikää (malli 89) auton kyljissä eturenkaan takana, joka on nykyisinkin Buick-autojen koristeena.

Malleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buick Enclave

Entiset mallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konseptimalleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buick Nailhead V8

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nailhead V8

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buick Pikkulohko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buick Isolohko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei Buick moottorit Buick autoissa yleensä Chevrolet, Pontiac tai Oldsmobile

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. U. E. Moisala: Auto Suomessa: auton kaupan, käytön ja korjaamotoiminnan historia vuoteen 1983, s. 392. Helsinki: Autoalan Keskusliitto ry ja Autotuojat ry, 1983. ISBN 951-99459-8-9.
  2. Moisala 1983, s. 95–96.
  3. Moisala 1983, s. 100.
  4. Moisala 1983, s. 392.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 211. Helsinki: Otava, 1955.
  6. Timo Laitinen: Auto 70-luvulla – nousun ja kriisin vuosikymmenellä (3 painos), s. 40–41. Helsinki: Alfamer Oy, 2013. ISBN 978-952-472-003-8.
  7. Moisala 1983, s. 394.
  8. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1986, s. 21–23. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1986.
  9. Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999. Tekniikan Maailma 11/2000, s. 151. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.