| Bertolt Brecht | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Eugen Berthold Friedrich Brecht |
| Syntynyt | 10. helmikuuta 1898 Augsburg, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 14. elokuuta 1956 (58 vuotta) Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta |
| Kansalaisuus | Itävalta |
| Ammatti | näytelmäkirjailija, runoilija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Berthold Larsen [1] |
| Tyylilajit | eeppinen teatteri |
| Esikoisteos | Baal |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Bertolt Brecht, oik. Eugen Berthold Friedrich Brecht (10. helmikuuta 1898 Augsburg, Baijeri, Saksan keisarikunta – 14. elokuuta 1956 Itä-Berliini, Saksan demokraattinen tasavalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija, runoilija ja teatteriohjaaja. Hänen tunnettuihin teoksiinsa kuuluvat Kolmen pennin ooppera (yhteistyössä säveltäjä Kurt Weillin kanssa), Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (yhdessä Hella Wuolijoen kanssa), Äiti Peloton ja hänen lapsensa, Setšuanin hyvä ihminen ja Galileo Galilein elämä.
Augsburgissa syntyneen Bertolt Brechtin äiti oli protestantti ja isä katolinen paperitehtaan johtaja. Brecht opiskeli lääketiedettä ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan lääkintäjoukoissa. Sotakokemusten katsotaan vaikuttaneen syvällisesti hänen ajatteluunsa.[2] Sodan jälkeen hän palasi lääketieteen opintoihin, mutta keskeytti ne 1921. Brechtin ensimmäinen näytelmä Baal esitettiin vuonna 1923. Siitä tuli erittäin suosittu. Vuonna 1927 Brecht alkoi lukea Karl Marxin Pääomaa, ja vuoteen 1929 mennessä hänestä oli tullut kommunisti.[3] Tosin hän ei koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen.
Kun Hitler nousi 1933 valtaan, Brecht pakeni 28. helmikuuta perheineen Saksasta, koska hän tiesi olevansa natsien mustalla listalla. Maaliskuussa he olivat Prahassa, Wienissä ja Zürichissä. Huhtikuussa Caronassa. Toukokuussa hänen vaimonsa Helene Weigel matkusti lasten kanssa Tanskaan, Brecht lähti Pariisiin.
Natsi-Saksassa hänen näytelmänsä kiellettiin. Kun sota vuonna 1939 näytti väistämättömältä, hän siirtyi Ruotsiin. Saksan vallattua Tanskan ja sen jälkeen Norjan Brecht haki viisumia Yhdysvaltoihin. Viisumipäätöstä hän odotti Suomessa toukokuuhun 1941 asti. Suomessa Brecht asui kesän 1940 Hella Wuolijoen vieraana Marlebäckin kartanossa Iittissä ja kirjoitti muun muassa näytelmän Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti Wuolijoen kanssa. Lokakuussa 1940 Brecht muutti perheineen Helsinkiin osoitteeseen Köydenpunojankatu 13.[4]
Suomesta Brecht jatkoi Neuvostoliiton (Vladivostokin) kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän asettui Kalifornian Santa Monicaan ja jossa hänen kohtalotovereinaan oleskeli muiden muassa Thomas Mann.[2] Hän yritti toimia Hollywood-käsikirjoittajana, mutta sai myydyksi vain yhden käsikirjoituksen. Vuonna 1947 Brechtiä syytettiin amerikkalaisvastaisesta toiminnasta. Tästä Brecht kuitenkin selvisi sepittämällä syyttäjilleen puolitotuuksia.[3]
Vuonna 1949 Brecht muutti Itä-Saksaan ja asettui asumaan Itä-Berliiniin. Hän anoi ja sai vuonna 1950 Itävallan kansalaisuuden turvatakseen vapaan matkustusoikeuden. Brecht kirjoitti DDR:n järjestelmää kevyesti kritisoivia näytelmiä, jotka läpäisivät sensuurin ja saivat paljon suosiota sekä Itä-Saksassa että länsimaissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1956.[3]
Brechtin lapsista vanhin oli näyttelijä Hanne Hiob Brechtin ensimmäisestä avioliitosta oopperalaulaja Marianne Zoffin kanssa. Brechtin ja Helene Weigelin lapsista vanhempi oli kirjailija Stefan Brecht, joka jäi Yhdysvaltoihin kun muu perhe palasi sodan jälkeen Eurooppaan.[5][6] Lapsista nuorin Barbara Brecht-Schall toimi äitinsä Helene Weigelin kuoleman jälkeen Brechtin tuotannon valvojana kuolemaansa vuoteen 2015 saakka.[7]
Brechtin tyylilaji on eeppinen teatteri. Hän pyrki vieraannuttamaan katsojan tapahtumista niin, että katsoja ei eläydy, vaan tietää kokemuksen olevan näytelmää. Näin kirjailija pääsee vetoamaan järkeen, ei tunteisiin. Hän oli oppositiossa vallitseviin oloihin nähden, käytti suoraa puhetta ja karttoi estetismiä. Brecht oli yhtä aikaa mystikko ja selkeään logiikkaan pyrkivä ajattelija. Totuuden hän katsoi suhteelliseksi monimutkaisen todellisuuden edessä.[2]
Brechtin näytelmän Kaukasialainen liitupiiri taustalla on 1300-luvulla eläneen kiinalaisen kirjailijan Li Qianfun näytelmä Liitupiiri, kuten myös Brechtin novellin Augsburgin liitupiiri.[8][9] Brecht sai novelliin aiheen saksalaisen kirjailijan Klabundin näytelmästä, joka oli kiinalaisen näytelmän käännös. Tarina on hyvin kansainvälinen ja esiintyy myös Raamatussa (1 kuninkaiden kirja 3:16–), mutta teatterissa on eniten vaikuttanut kiinalainen versio.[10][11]
Vuonna 1979 ensi-iltansa sai Ralf Långbackan ohjaama elokuva Herr Puntila och hans dräng Matti, joka oli Suomessa filmattu ja ruotsiksi näytelty elokuva Brechtin näytelmästä. Puntilaa elokuvassa näytteli Lasse Pöysti ja Mattia Pekka Laiho. Viimeksi Brecht–Weill -tuotantoa on esitetty Suomessa: Ooppera Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho Helsingin juhlaviikoilla 19.–21.8.2011 ja Kolmen Pennin Ooppera -laulunäytelmä Lappeenrannan Kaupunginteatterissa keväällä 2016 sekä Seitsemän Kuolemansyntiä konserttiversiona Kuhmon Kamarimusiikissa kesällä 2015.
| ||||||||||||||||||||||||||
