| Barbra Streisand | |
|---|---|
 Barbra Streisand vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1942 New York, New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | laulaja, lauluntekijä, näyttelijä, kirjailija, elokuvatuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja |
| Puoliso |
Elliott Gould (1963–1971) James Brolin (1998–) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1957– |
| Merkittävät roolit |
Funny Girl Hello, Dolly! Parhaat vuotemme Vuorovetten prinssi Tilaa rakkaudelle |
| Palkinnot | |
|
Parhaan naispääosan Oscar |
|
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Viralliset kotisivut | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Barbra Joan Streisand [straɪsænd] (s. 24. huhtikuuta 1942 New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä sekä elokuvatuottaja ja -ohjaaja.[1]
Streisand on voittanut urallaan kaksi Oscaria, viisi Emmyä, 11 Golden Globea, 10 Grammyä, Tony-palkinnon, Kennedy Center Honors -palkinnon, Peabody-palkinnon sekä Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinnon. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin elämäntyöstään Grammy. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka ovat voittaneet uransa aikana sekä Grammyn, Emmyn, Oscarin että Tonyn.
Streisand on 30 myydyimmän artististin joukossa maailmassa. Hänen albumejaan on myyty yhteensä yli 72 miljoonaa kappaletta, ja hän on saanut 52 kultalevyä.
Barbara Joan Streisand syntyi 24. huhtikuuta 1942 juutalaiseen perheeseen Brooklynissa New Yorkissa. Hänellä on isoveli nimeltä Sheldon. Kun Barbara oli 15 kuukauden ikäinen, hänen isänsä kuoli. Äiti meni uusiin naimisiin vuonna 1949, ja perheeseen syntyi toinen tytär.[2]
Streisand kävi kolme ensimmäistä kouluvuotta ultraortodoksijuutalaista tyttöjen ješivaa. Hän valmistui Erasmus Hall High Schoolista vuonna 1959 erinomaisin arvosanoin. Äitinsä vastusteluista huolimatta hän oli päättänyt ryhtyä viihdeuralle.[3]
Streisand halusi jo nuorena näyttelijäksi. Lukioaikoina hän näytteli kesäteatterissa ja opiskeli näyttelemistä. Hän muutti lukion jälkeen Manhattanille ja voitti amatöörikykykilpailun yökerhossa. Samoihin aikoihin hän myös pudotti etunimestään toisen a:n. Streisand sai pienen rooliin Broadway-musikaalissa I Can Get It for You Wholesale (1962). Musikaalin ansiosta hänestä tuli pian suosittu, ja hän pääsi esiintymään televisioon The Judy Garland Show'hun ja useisiin muihin ohjelmiin. Streisand nousi Broadway-tähdeksi pääroolistaan musikaalissa Funny Girl (1964). Vuonna 1965 hän voitti kaksi Emmy-palkintoa televisio-ohjelmastaan My Name is Barbra.[4]
Streisandin ensimmäinen elokuva oli hänen Broadway-menestyksestään sovitettu Funny Girl (1968), josta hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla.[1] Streisandin esittämä hahmo Fanny Brice on rumasta ankanpoikasesta tyylikkääksi tähdeksi nouseva sinnikäs juutalaisnainen, mistä tuli hänen tavaramerkkinsä monissa myöhemmissäkin rooleissa.[4]
Streisand näytteli 1960- ja 1970-luvulla useissa muissakin elokuvamusikaaleissa, kuten Hello, Dolly! (1969), Kerran kirkkaana päivänä (1970), Funny Lady (1975) ja Tähti on syntynyt (1976). Hän näytteli myös komedioissa kuten Huuhkaja ja kissimirri (1970) ja Ottaaks päähän? (1972) sekä naispääosan menestysdraamassa Parhaat vuotemme (1973).[4]
Streisandin ensimmäinen ohjaustyö oli Jentl (1983). Elokuva on historiallinen tarina Streisandin esittämästä juutalaisnaisesta, joka naamioituu mieheksi pystyäkseen jatkamaan opintojaan. Streisand ohjasi myös draamaelokuvat Vuorovetten prinssi (1991) ja Tilaa rakkaudelle (1996).[4]
2000-luvulla Streisand on näytellyt komedioissa Painajainen perheessä (2004), Pienin painajainen perheessä (2010) ja The Guilt Trip (2012).[4]
Barbra Streisandilta on ilmestynyt yli 60 albumia, joista lähes kaikki ovat Columbia Recordsin tuottamia. Streisand on maailman 30 myydyimmän artististin joukossa. Hänen albumejaan on myyty yhteensä yli 72 miljoonaa kappaletta, ja hän on saanut 52 kultalevyä.[5]
Streisandin ensimmäinen sooloalbumi The Barbra Streisand Album (1963) voitti vuoden parhaan albumin Grammyn ja Streisand parhaan naislaulajan palkinnon. Sen jälkeen Streisand on julkaissut useita menestysalbumeita ja voittanut lukuisia Grammyja.[4] 1970-luvun loppuun mennessä Streisandista oli tullut Yhdysvaltain menestynein naislaulaja. "The Broadway Album" (1985) toi Streisandille jo kahdeksannen kerran parhaan naislaulajan Grammyn. Streisandilta on ilmestynyt levyjä niin 1990-luvulla kuin 2000-luvullakin.[6]
Streisand on tunnettu siitä että hän laulaa aina vireessä. Streisand ei ole ottanut koskaan laulutunteja ja ei pidä niitä merkityksellisinä laulajaksi tulemisessa. Streisandin neuvo on että laulajaksi pyrkivän pitäisi kuunnella mitä hän haluaa sanoa.
Streisand on ollut naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen aviomiehensä oli näyttelijä Elliott Gould vuosina 1963–1971. Heillä on yksi poika, Jason Gould.[1]
Streisandin toinen aviomies on näyttelijä James Brolin[1], vuodesta 1998 lähtien. Pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia, mutta Brolinilla on kaksi lasta ensimmäisestä ja yksi toisesta liitostaan. Streisand on näyttelijätär Diane Lanen anoppi.
Streisand on tapaillut myös muun muassa näyttelijä Ryan O'Nealia, näyttelijä Warren Beattya, Charlie Chaplinin poikaa Sydney Earle Chaplinia, Kanadan pääministeriä Pierre Trudeauta, tuottaja Jon Petersiä, näyttelijä-laulaja Don Johnsonia, tennispelaaja Andre Agassia ja uutisankkuri Peter Jenningsiä.
2010-luvun keskivaiheilta alkaen Streisand on kirjoittanut muistelmiaan, joiden julkaisuaika on jatkuvasti siirtynyt.[7][8]
Streisand on jo pitkään tukenut aktiivisesti demokraattista puoluetta. Hän on esiintynyt Lyndon B. Johnsonin (1965) ja Bill Clintonin (1993) vaalitilaisuuksissa. Hän on ottanut voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen, puhunut aserajoitusten puolesta, kantanut huolta Katrina-myrskyn uhreista sekä kyseenalaistanut Irakin sodan motiivit. Hän on myös ajanut naisten asiaa esimerkiksi kannattamalla naisten oikeutta omaan ruumiiseensa ja aborttiin.
(suluissa merkintä jos albumi myynyt Yhdysvalloissa kultaa tai platinaa)
| ||||||||||||||||||||||||||
