Velho tarkoittaa yliluonnollisia taikavoimia hallitsevaa ihmistä. Velhoilla ja velhoa läheisesti muistuttavilla hahmoilla on lukuisia muitakin nimityksiä, kuten noita, taikuri, maagi, tietäjä tai šamaani. (katso lisää nimityksiä jäljempää)

Suomen sana velho on alun perin tarkoittanut lähinnä pahansuopaa loitsijaa ja taikojaa, mutta sanaa ei ole käytetty pelkästään kielteisessä merkityksessä. Sana tietäjä on useammin tarkoittanut hyvää taikojaa, kansanparantajaa, jopa taikakeinoihin turvautuvaa sankaria. Silti sanaa on käytetty myös herjaukseen. Myös sana noita on tarkoittanut taikojaa sekä hyvässä, että pahassa mielessä, mutta kristinusko antoi sanalle erityisen synkän merkityksen paholaisen avustajana. Monia muita vastaavan taikuuden käyttäjien nimityksiä koskee sama: ne voidaan kokea sekä kielteisiksi että myönteisiksi.

Suomalaisessa kansanrunoudessa sanalla velho on usein^{kenen mukaan?} halventava merkitys. Esimerkiksi Kalevalassa käytetään usein^{kenen mukaan?} tätä nimitystä vastapuolen noidasta:

"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala,

miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista!

Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita!"^[1]

Velholla on usein^{kenen mukaan?} ollut rinnastettava merkitys nimityksiin kade tai lapinnoita, jotka ovat merkinneet yliluonnollisilla voimilla hyökkäävää vihollista. Esimerkiksi sananlaskussa ne rinnastetaan: "Katehia kaikki kansa, velhoja joka veräjä."^[2]

Modernissa fantasiakirjallisuudessa velhoista on muodostunut selvästi muista yliluonnollisen taian käyttäjistä erottuva joukko. Nykyfantasian velho on usein^{kenen mukaan?} kaapuun pukeutunut mies, jolla on taikasauva. Hän ei välttämättä ole yhteisönsä keskushahmoja, kuten monet oikeat velhot ja tietäjät, vaan hän on usein^{kenen mukaan?} yksinäinen vaeltaja. Fantasian velhot voivat olla jopa oma tavallisista ihmisistä poikkeava rotunsa tai lajinsa, kuten esimerkiksi J. R. R. Tolkienin kirjoissa. Nykykirjallisuuden velhot muistuttavat kovasti skandinaavien Odin-jumalaa. Nykykielessä velho onkin saanut positiivisemman merkityksen.

Velholle on monia muitakin nimityksiä, joista jotkut yksilöivät tarkemmin velhon roolia. Monissa muissakin kielissä on useita erilaisia velhonkaltaisten ihmisten nimityksiä. Tämä on ollut päänvaiva varsinkin kääntäjille. Usein^{kenen mukaan?} eri vieraskieliset nimitykset käännetään suomeksi järjestään velhoksi, vaikka muitakin suomalaisia nimityksiä olisi käytettävissä.

• arpoja. Arpoja ennustaa käyttäen arpaa
• ennustaja
• haltija, haltijokas. Haltija on jotakin suojeleva tai jostakin huolehtiva vartijaolento. Haltija ja haltijokas ovat myös nimityksiä näitä hallitsevalle tietäjälle. Loitsussa velho ilmaisee olevansa haltija: Halte'uttani havautan, velho'uttani verestän.
• Intomies tai innokas on kansanparantaja, joka on innoissaan ja haltioissaan loitsiessaan.
• Jumala, puolijumala, puujumala ja maajumala. Joitakin tietäjiä on Suomessa nimitetty myös jumaliksi. Tietäjät ovat ehkä väittäneet, että jokin jumala puhuu tai toimii heidän kauttaan.
• Kade on vihollisnoita suomalaisessa kansanperinteessä.
• Kannuskäsi on lapinnoita, joka pitää kädessään kannusta eli noitarumpua
• kukkaromies. Kukkaromies kantaa kukkaroa, jossa on taikakaluja ja -aineita
• Lapinnoita on pelätty ja voimakas vihollisnoita suomalaisissa tarinoissa.
• Laulaja laulaa kalevalaisia loitsurunoja.
• Lentonoita oli taruissa lapinnoita, joka kykeni lentämään.
• Loitsija ja loihtija tarkoittavat loitsujen tekijää.
• lukija
• lumooja. Lumous on taikuutta, jolla hallitaan ihmisiä.
• Luonnokas on henkilö, jolla on voimakas luonto.
• Mahtimies ja mahtaja tarkoittavat mahtavaa velhoa, mutta myös yleensäkin mahtavaa ihmistä.
• manaaja. Manaus on usein^{kenen mukaan?} henkien karkottamista, mutta myös muuta hyökkäävää taikuutta. Manaamalla parannettiin ihmisiä, joita hallitsi paha henkiolento.
• Myrrysmies on kansanparantaja, joka pitää loitsiessaan meteliä ja riehuu, eli aiheuttaa myräkän.

• Noita yhdistetään usein^{kenen mukaan?} naispuolisiin velhoihin, mutta noita voi olla mieskin. Kristityille noidat olivat paholaisen liittolaisia tai palvelijoita.
• nyrkkinoita
• näkijä, selvänäkijä
• osaaja
• parantaja
• pohu, pohumies, pohakka. Kansanparantajan nimityksiä. Tulevat venäjän Jumalaa tarkoittavasta sanasta.
• Poppamies eli poppa eli poppo tarkoittaa nykyisin luonnonkansojen tietäjää ja perinteisiä parantajia. Sana poppamies on sukua sanalle pappi.
• puhallusmies. Joillekin puhallus oli yliluonnollinen toimitus.
• Pääsiäisnoita on eurooppalaisessa perinteessä nainen, joka lentää pääsiäisenä kyöpelinvuorelle tai tekee pahoja tekoja. Yleensä vanha eukko, mutta joskus myös nuori ja kaunis.
• Runoi, runo eli runooja on loitsurunojen taitaja.
• Suurnoita tarkoitti lähinnä mahtavaa lapinnoitaa.
• Taikuri ja taikoja tarkoittavat taian osaajaa.
• tenhomies. Tenho merkitsee samaa kuin lumous.
• tietomies
• Tietäjä tarkoittaa henkilöä, jonka tieto tekee mahtavaksi ja taikavoimaiseksi.
• Trulli tarkoittaa suomen länsimurteissa lähinnä pääsiäisnoitaa. Lainaa ruotsista.
• verenseisauttaja, verenseisottaja
• Vihti^lähde?
• Väkimies on ihminen, jolla on väkeä. Hän siis hallitsee haltijoita. Väkimies voi tarkoittaa myös voimamiestä tai jättiläistä, jolloin väellä viitataan fyysiseen voimaan.

• Maagi on suomen kielessä suhteellisen nuorta lainaa, sana esiintyy lähinnä fantasiakertomuksissa ja -peleissä. Maageilla on kuitenkin muinaiset juuret. Sana maagi tulee englannin sanasta mage, joka taas tulee latinan sanasta magos, joka edelleen lainautuu persian sanasta magu. Magu tarkoitti antiikin ajan Persian hallitsemien meedialaisten ylipappeja, joiden taikakykyihin uskottiin laajalti Persian ulkopuolellakin. Nämä tunnettiin Euroopassa muun muassa "itämaan tietäjinä". Magu-pappien taikuudesta on tullut myös taikuutta merkitsevä sana magia.
• Druidi on kelttiläinen pappi. Alkuperäisistä druideista tiedetään aika vähän, mutta uuden perinteen mukainen druidi on pukeutunut valkoiseen kaapuun ja huppuun.
• Šamaani on kansainvälinen sana, joka tarkoittaa šamanististen yhteisöiden henkimaailman asioiden hoitajaa, spiritualistista keskushenkilöä, jonka tärkein tehtävä on parantaa. Alun perin sana on tarkoittanut siperialaista šamaania.

Velhot ovat suosittuja hahmoja nykyisessä fantasiakirjallisuudessa ja roolipeleissä. Kirjallisuudessa velhot kuvataan yleensä vanhoiksi ja viisaiksi miehiksi. Velhon ulkomuodoksi on populaarikulttuurissa vakiintunut pitkä valkea parta ja tumma kaapu.

Kauno- ja viihdekirjallisuuden tunnettuja velhohahmoja ovat esimerkiksi:

• Väinämöinen (Kalevala)
• Merlin (Kuningas Arthur)
• Gandalf, Saruman (Taru sormusten herrasta)
• Ged eli Varpushaukka (Maameren tarinat)
• Albus Dumbledore, Lordi Voldemort, Severus Kalkaros, Nicholas Flamel (Harry Potter -kirjat)
• Elminster (Forgotten Realms -kirjat)
• Raistlin Majere (Dragonlance-kirjat)
• Tohtori Outo (Marvel-kustantamon luoma supersankari)
• Belgarath, Polgara (Belgarionin taru -kirjat)

• Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. Porvoo: WSOY, 1967. (englanniksi)
• Miettinen, Esko: Velhot, örkit, sankarit : johdatus fantasian maailmaan. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-119-8.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Velho Wikimedia Commonsissa