Pneuma (m.kreik. πνεύμα, ”hengitys”, ”henki”) on antiikin filosofian termi, jolla on eri yhteyksissä erilaisia usein sieluun tai elintoimintoihin kytkeytyviä merkityksiä:

• Anaksimeneella pneuma eli liikkeessä oleva ilma, tuuli tai henkäys vastasi ilmaa (ἀήρ, aer), joka oli hänelle kaiken alkuperä (arkhe). Tämä on termin varhaisin tunnettu esiintymä.
• Antiikin lääketieteessä pneuma tarkoitti ruumiissa kiertävää ilmaa, joka oli välttämätöntä sen toiminnalle.
• Aristoteleelle sisäinen pneuma (σύμφυτον πνεύμα, symfyton pneuma) tarkoitti lämmintä liikkuvaa ”ilmaa”, joka siirtää siemennesteessä liikkumisen ja aistimisen kyvyn jälkeläiselle.
• Stoalaisuudessa pneuma tarkoitti sielullista lämmintä henkäystä sekä koko kaikkeudessa että ruumiissa.
• Raamatun Uuden testamentin alkutekstissä pneuma voi viitata ihmisen henkeen, Jumalan Pyhään Henkeen tai henkiolentoihin.

• Pneumaatikko, gnostilaisuuden käsite
• Pneumatologia, kristillisessä teologiassa oppi Pyhästä Hengestä

Tämä on täsmennyssivu, joka luettelee monimerkityksisen käsitteen eri merkitykset tai useita eri henkilöitä. Artikkelisivuja, joiden nimessä tai tekstissä lukee ”Pneuma”, voi hakea sivunnimihaulla, laajalla sivunnimihaulla tai tekstihaulla.