Miehitetty avaruuslento on avaruuslento, jossa avaruusaluksessa on mukana ihmisiä. Lento voi olla avaruuslentäjien ohjaama, automaattiohjattu tai sitä voidaan ohjata etänä; käytännössä kyseessä on usein näiden yhdistelmä.
Ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon teki 12. huhtikuuta 1961 Neuvostoliiton Vostok 1, jonka kyydissä Juri Gagarin kiersi kerran Maan ympäri. Ensimmäiset lennot matalaa Maan kiertorataa (LEO) edemmäs olivat Apollo-ohjelman Kuu-lennot. Vuonna 1968 Apollo 8 kiersi Kuun ympäri ja Apollo 11:n Neil Armstrong ja Buzz Aldrin laskeutuivat Kuun pinnalle 20.7.1969. Viimeisin lento LEO:a edemmäs oli Apollo 17 vuonna 1972.
Avaruudessa, LEO:lla, on ollut ihmisiä yhtäjaksoisesti vuoden 2000 marraskuusta lähtien, jolloin Kansainvälinen avaruusasema sai ensimmäisen miehistönsä Retkikunta 1:n (tilanne 2019).
Vuonna 2019 meneillään on useampiakin miehitettyjä LEO-lentoohjelmia. Lisäksi vireillä on erilaisia hankkeita, joissa tavoitteena miehitetyt Kuu- ja Mars-lennot. Näistä mikään ei ole vielä edennyt kokonaisuutena koelentovaiheeseen.
Yleistä
Astronautti Michael Gernhardt avaruussukkula Endeavourin ulkopuolella 1995.
Pääosa miehitetyistä avaruuslennoista on ollut Neuvostoliiton/Venäjän ja Yhdysvaltain toteuttamia. Yhdysvalloissa lentoja ovat tehneet sekä Yhdysvaltain ilmavoimat että avaruusjärjestö NASA. Ilmavoimien lennot päättyivät 1960-luvulla X-15-koekoneen koelentojen lopettamiseen. 2000-luvulla Yhdysvalloissa ovat alkaneet kaupalliset avaruuslennot: SpaceShipOne on ensimmäinen yksityisrahoitteinen avaruudessa käynyt avaruuslentokone. 2000-luvun alussa Kiinan kansantasavalta toteutti oman miehitetyn avaruuslennon.
ESA:n jäsenmaista pääosa on suorittanut miehitetyn avaruuslennon joko yhdysvaltalaisilla tai neuvostoliittolaisilla/venäläisillä avaruusaluksilla. Vuodesta 1978 alkaen Neuvostoliitto lennätti SEV-maiden, Aasian maiden, nk. puolueettomien maiden ja Ranskan kosmonautteja Sojuz-avaruualuksillaan. Tätä toimintaa on sittemmin jatkanut Venäjä, joka on lennättänyt myös ensimmäiset avaruusturistit. Yhdysvaltain vuonna 1981 alkaneilla avaruussukkulalennoilla on ollut usein mukana myös muiden maiden kansalaisia.
Kaikkiaan 39 eri maan kansalaista on lentänyt avaruudessa[1].
Pitkäkestoisimmat avaruuslennot ovat olleet avaruusasemilla. Sekä Neuvostoliitolla että Yhdysvalloilla on ollut avaruusasemia. Jo alkujaan täysin neuvostoliittolaisen Mir-aseman kanssa tehtiin yhteistyötä, mutta sitä seuraava avaruusasema, Kansainvälinen avaruusasema on jo alkujaan kansainvälinen hanke. 2000-luvun alussa myös kaksi yksityistä miehittämätöntä koeavaruusasemaa, Genisis I ja Genesis II on lähetetty avaruuteen tavoitteena kehittää yksityinen miehitetty avaruusasema.
Saljut – joukko Neuvostoliiton tieteellisiä avaruuasemia vuosina 1971–1982, asemista kolme (asemat 2, 3 ja 5) oli sotilaallisia Almaz-asemia.
Skylab – Yhdysvaltalainen avaruusasema, jaksoittain miehitettynä vuosina 1973–1974
Mir – vuonna 1986 Neuvostoliiton laukaisema, Venäjän aikana pudotettiin loppuunkäytettynä Maahan, miehitettynä vuosina 1986–1999 lähes jatkuvasti
Yhdysvaltain NASA:n vuoden 2006 elokuun lopussa tilaama Orion on edelleen kehitteillä vuonna 2019 vaikkakin sen ohjelma on muuttunut ajan saatossa. Se liittyy NASA:n kaavailemaan paluuseen Kuuhun, pysyvään miehitettyyn Kuu-asemaan ja miehitettyyn lentoon Marsiin. Kuuhun on aikomus mennä vuonna 2020 ja Marsiin vuoden 2030 jälkeen. Orionin ensimmäinen miehittämätön koelento oli 5. joulukuuta 2014.
Avaruussukkulat ovat olleet merkittävän teknisen kehittelyn kohteena 1940-luvulta alkaen. Ensimmäinen miehitetty sukkulalento, STS-1, laukaistiin 12. huhtikuuta 1981 ja toistaiseksi viimeinen, STS-135, 2011.
NASA:n avaruussukkula on toistaiseksi ainoa operatiiviseen käyttöön päässyt avaruussukkula. NASA:n rakentamat sukkulat ovat:
Atlantis. Teki ohjelman viimeisen lennon STS-135 vuonna 2011.
Columbia. Vanhin sukkula, tuhoutui miehistöineen Maahan paluussa vuonna 2003 lennolla STS-107.
Challenger. Tuhoutui miehistöineen laukaisun alkuvaiheessa vuonna 1986 lennolla STS-51-L.
Buran-avaruussukkula (Neuvostoliitto/Venäjä, ohjelma keskeytettiin 1990-luvulla ennen miehitettyjä lentoja. Miehittämätön avaruuslento koealuksella tehtiin kerran.
Hermès-avaruussukkula. Hermestä kehitti ensin Ranskan CNES yksin ja ESA. Ohjelma keskeytettiin 1990-luvulla ennen koekappaleiden valmistusta. Tuulitunnelikokeita tehtiin pienoismalleilla.
Sänger oli Saksan 1980-luvulla kaavailema sukkula. Se ei edennyt koekappalaiden valmistukseen.
HOPE – Japanin (JAXA)kaavailema sukkula. Koealus Hope-X:llä on tehnyt miehittämättömiä liitokokeita.
Kliper, Venäjän avaruusjärjestön 2000-luvulla aloittama sukkulaohjelma.
Kehitteillä on:
BFS on SpaceX:n BFR:n toinen vaihe ja avaruusalus.
Muiden maiden ja yritysten aikeita
Intian ISRO on 2000-luvulla aloittanut miehitettyjen lentojen valmisteluita, mutta sen ongelmat 2010-luvulla suuren kantorakettinsa kehittämisessä ovat lykänneet varsinaisen miehitettyjen lentojen avaruusohjelman käynnistämistä.
2000-luvulla Iran ja Nigeria ovat julkisuudessa ilmaissut aikeensa miehitettyihin avaruuslentoihin. Iran on tehnyt yhden koe-eläimen lennätyksen 2010-luvulla.
Helmikuussa 2012 Venezuelan presidentti Hugo Chavez julisti Venezuelan toteuttavan (miehitetyn tai miehittämättömän) avaruuslennon Marsiin vuosien 2030–2040 välissä.[2]
Osa yllä mainituista julistuksista on kansallista ja kansainvälistä politiikkaa. Osa perustuu siihen tosiasiaan, että teknologia, joka 1960-luvun puolivälissä oli vain Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton saavutettavissa, on nykyaikana miltei mille tahansa vaurautta omaavalle maalle saavutettavissa.
Avaruusturismia markkinoivat tahot länsimaissa ovat 2000-luvulla pyrkineet kehittämään sub-orbitaalisia avaruuslentoja tekeviä avaruuslentokoneita, joista yhdysvaltalaisen Burt Rutanin kehittämä WhiteKnightOne-alus on tehnyt yhden koelennon
