Maiar (yksikkö maia) ovat yliluonnollisia henkiolentoja J. R. R. Tolkienin keksimässä fantasiamaailmassa. Nimitys on hänen kehittämäänsä quenyan haltiakieltä. Sanaa ei käytetä Tolkienin tunnetuimmissa teoksissa, Hobitissa ja Tarussa sormusten herrasta, vaikka niissäkin esiintyy keskeisissä rooleissa joitakin maiariin kuuluvia hahmoja, kuten velho Gandalf ja musta ruhtinas Sauron. Maailman alkuajoista kertovassa Silmarillionissa maiarista kerrotaan enemmän, vaikka vain harva heistä esiintyy teoksessa merkittävinä toimijoina.

Maiar ovat voimiltaan vähäisempiä olentoja kuin valar, mutta näiden tavoin he kuuluvat ainuriin, henkiolentoihin jotka luojajumala Ilúvatar loi Ajattomissa saleissa ja jotka osallistuivat maailman luomiseen Ainurin soitossa. Maiaria on Tolkienin kertoman mukaan paljon, mutta vain muutama mainitaan nimeltä haltioiden ja ihmisten taruissa, sillä he eivät yleensä liikkuneet Keski-Maassa näkyvässä hahmossa.[1] Esimerkiksi David Day on sittemmin järkeillyt, että monet Tolkienin alkuperältään enemmän tai vähemmän mysteereiksi jättämät hahmot, kuten Silmarillionissa mainittu Thuringwethil-vampyyri sekä Taru sormusten herrasta -trilogiassa esiintyvät Vanhan metsän Tom Bombadil ja Kultamarja, olisivat oikeastaan maiaria.[2]

Jokainen maia toimi yhteistyössä vähintään yhden valan kanssa. Esimerkiksi Ossë ja Uinen, meren henget, kuuluivat Ulmolle, kun taas Curumo (Saruman) ja Sauron kuuluivat Aulëlle. Aiwendil (Radagast Ruskea) kuului Yavannalle, ja Olórin (Gandalf) kuului Manwëlle ja Vardalle. Melkor onnistui turmelemaan useita maiariin kuuluneita henkiä palvelijoikseen, joista huomattavimmat olivat Sauron ja balrogit.

Nimeltä tunnetut maiar

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Tolkien, J. R. R.: Silmarillion, s. 31–34. Toim. Christopher Tolkien. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-22353-0.
  2. Day, David: Tarujen taustaa, s. 157–158. WSOY, 1992. ISBN 951-0-18089-0.