Kriittinen ajattelu on taito analysoida informaatiota objektiivisesti ja muodostaa perusteltu käsitys.[1] Se on huolellista ja tavoitteellista ajattelua.[2] Kriittisen ajattelun opettaminen on yleinen koulutuksen tavoite.[2]
Kriittisen ajattelun määritteli ensimmäisenä yhdysvaltalainen filosofi John Dewey teoksessaan How We Think (1910), suomeksi ‘kuinka me ajattelemme’. Dewey kutsui esittelemäänsä taitoa ”pohdiskelevaksi ajatteluksi”. Nimitys ”kriittinen ajattelu” otettiin käyttöön myöhemmin.[3]
Dewey määritteli kriittisen ajattelun ”minkä tahansa uskomuksen tai oletetun tiedon aktiiviseksi, sinnikkääksi ja huolelliseksi harkitsemiseksi sitä tukevien perusteiden ja siitä seuraavien päätelmien valossa”. Deweyn jälkeen kriittiselle ajattelulle on esitetty kymmeniä hiukan erilaisia määritelmiä, joissa korostetaan menetelmän eri puolia.[4]
Kriittisessä ajattelussa on yleisen käsityksen mukaan kolme toisiinsa yhdistynyttä osaa:[5]
Kriittisen ajattelun prosessiin kuuluu monenlaisia mentaalisia tekoja ja tapahtumia, kuten havainnointi, erilaiset tunteet (ihmetys, halu ratkaista, tyydytys ratkaisun jälkeen), kysymyksenasettelu, mahdollisten ratkaisujen keksiminen, ratkaisuvaihtoehtojen seurausten päättely, olemassaolevan tiedon hyödyntäminen ratkaisujen keksimisessä tai päättelyssä, kokeileminen, neuvojen etsiminen, argumenttien tunnistaminen ja analyysi, käsityksen muodostaminen sekä päätöksen tekeminen.[2]
Kriittinen ajattelija kykenee tekemään järkeviä päätelmiä saamansa informaation pohjalta. Hän kykenee erottelemaan hyödylliset ja hyödyttömät yksityiskohdat ratkaistessaan ongelmia tai tehdessään päätöksiä.[1]
Yhdysvaltalainen kriittistä ajattelua edistävä Foundation for Critical Thinking -säätiö on määritellyt kahdeksan ”tärkeää älyllistä luonteenpiirrettä”, jotka kriittisellä ajattelijalla kuuluisi olla.[6]