Juhani Siljo
Henkilötiedot
Syntynyt3. toukokuuta 1888
Oulu
Kuollut6. toukokuuta 1918 (30 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus Suomi
Ammatti runoilija, kirjailija, kääntäjä, kriitikko
Kirjailija
SalanimiJ. Siljo
Tuotannon kielisuomi
Esikoisteos Runoja (1910)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Juhani Alarik Siljo (vuoteen 1906 Sjögren, 3. toukokuuta 1888 Oulu – 6. toukokuuta 1918 Tampere)[1] oli suomalainen kirjailija. Hän on Suomen kirjallisuuden parhaita aforisteja.[2]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siljon vanhemmat olivat merimies Alexander Sjögren ja Maria Josefina Harjapää.[3] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Runoilijan työnsä ohessa Siljo toimi muun muassa Helsingin Sanomien avustajana, Jyväskylän tieteellisen kirjaston apulaisena 1915–1918 ja Valvoja-lehden toimitussihteerinä. Juhani Siljo toimi myös aktiivisesti kirjallisuusarvostelijana. Elämänsä aikana hän ehti julkaista lähes 200 kirjallisuusarvostelua ja esseetä[2].

Sisällissodassa valkoisten puolella taistellut kirjailija Juhani Siljo oli toinen sisällissodan vaatimista kirjailijauhreista. Punaisten puolella kaatui Maiju Lassila (Algoth Untola). Siljo kuoli sodassa saamiinsa vammoihin Tampereella sodan loppuvaiheessa.

Juhani Siljon sisar Maria Sofia Emilia Siljo (Sjögren, 1878–1929) toimi kielten opettajana Kokkolan yhteiskoulussa ja myöhemmin Jyväskylän seminaarissa ja kauppakoulussa ja oli naimisissa professori Martti Airilan kanssa.[4][5] Siljon rakkauden kohde oli kirjailija Ain’Elisabet Pennanen, joka toimitti postuumisti ilmestyneen Siljon teoksen Selvään veteen ja kuvasi suhdettaan Siljoon romaanissa Kaksi raukkaa (1968).[2]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1910 ilmestyneen esikoiskokoelman Runoja 1. painoksen kansi.

Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua sisällissodassa.

Runsaasti toistettuja ovat useat Siljon aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä.

Runot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tiedot henkilöstä: Siljo, Juho Alarik Suomen Sotasurmat 1914−1922. Narc.fi. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 22.7.2015.
  2. ↑ a b c ”Siljo, Juhani”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6247. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
  3. ↑ Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Juhani Siljo, s. 570–581. Porvoo: WSOY, 1954.
  4. ↑ Aikalaiskirja 1934
  5. ↑ Kuolleita, Iltalehti, 02.05.1929, nro 100, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotantoa verkossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Luokat