Johanna Juhola (s. 26. tammikuuta 1978[1]) on suomalainen harmonikkataiteilija ja säveltäjä. Hänen instrumenttinsa on kromaattinen 5-rivinen harmonikka. Juholalta on ilmestynyt kuusi sooloalbumia; Miette (2006), Fantasiatango (2010), Tango Roto Live (2010), Fantasiatango 2 (2012), Diivan jäljet (2018) ja A Brighter Future (2023). Hän on opiskellut harmonikansoittoa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla ja valmistui musiikin maisteriksi 2008.
Juholan säveltämää musiikkia esittävät yhtyeet Johanna Juhola Trio, Johanna Juhola Reaktori ja Johanna Juhola & Imaginary Friends.
Juhola on toiminut muusikkona ja säveltäjänä useissa muissakin yhtyeissä, kuten Timo Alakotila & Johanna Juhola Duo, Tango-orkesteri Unto, Kraft (J. Juhola ja Pekka Kuusisto), Troka, Duo Milla Viljamaa & Johanna Juhola, Las Chicas del Tango ja Spontaani vire. Hän on myös säveltänyt musiikkia muun muassa Svenska Teaternin, Keski-Uudenmaan Teatterin ja Q-teatterin esityksiin. Hän esitti toukokuussa 2007 Helsingissä järjestettyjen Eurovision laulukilpailujen semifinaalin avausnumerona sävellyksensä Fantasiatango.
Juhola on soittanut muun muassa seuraavien kokoonpanojen ja artistien kanssa: Emma Salokoski, Turku Jazz Orchestra, Oulu Sinfonia, Rinneradio, PMMP, Don Johnson Big Band, Tapiola Sinfonietta, Pori Sinfonietta, How Many Sisters, JPP, Lauri Tähkä, Philomela ja KYN -kuorot.
Juhola on voittanut kansainväliset Astor Piazzolla -kilpailut International Astor Piazzolla Competition 2000 Novjaro-kvintetin kanssa ja International "Citta di Castelfidardo" -palkinnon 2002, Astor Piazzolla music section Duo Milla Viljamaa & Johanna Juholan kanssa.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johanna Juhola Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
