Liisa Johanna Hurtig (o.s. Uljas, s. 18. huhtikuuta 1960 Kokkola)[1] on suomalainen filosofian tohtori. Hän on tutkinut lasten hyväksikäyttöä.
Hurtig on kotoisin Vaasasta.[2] Hän on aiemmin ollut vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsen, mutta eronnut siitä.[3] Hurtigin Lapin yliopistolle vuonna 2003 tekemä väitöskirja käsitteli lapsen asemaa lastensuojelussa.[4] Hän on Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalityön tutkijatohtori[5][6].Hän on työskennellyt sosiaalityön apulaisprofessorina Lapin yliopistossa.[7] Tämän lisäksi hän on työskennellyt Kirkkohallituksessa sosiaalietiikan ja ihmisoikeuksien asiantuntijana.[8]
Suuremman yleisön tietoisuuteen Hurtig tuli toimiessaan lastensuojelun tutkijana ja julkaisten kartoituksen lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä uskonnollisissa liikkeissä 2010.[9] Vanhoillislestadiolainen liike myönsi julkisesti tapahtumat todellisuudeksi.[10] Keskusrikospoliisi aloitti joistain tapauksista esitutkinnan, kun Hurtigin keräämä tilastotieto ilmestyi julkisuuteen.[11]
Hurtig toi esiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön vanhoillislestadiolaisten piirissä vuonna 2013, jotta siihen puututtaisiin.[3][12] Tutkimuksessa selvisi, että tekoihin oli syyllistynyt myös vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdossa toimivia henkilöitä.[13][14] Tämä johti siihen, että vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskusjärjestö SRK pyysi anteeksi seksuaalisen hyväksikäytön uhreilta lokakuussa 2013.[15] Hurtig on luennoinut aiheesta vanhoillislestadiolaisen liikkeen johdolle.[16]
Hurtigin tutkimuksen mukaan kunniaväkivallan ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen väkivallan ratkaisutilanteissa on samankaltaisuutta.[17]
Hurtigin tutkimuksen tulokset ja niiden tuominen julkisuuteen eivät olleet kaikkien vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäsenten mieleen, vaan hän joutui painostuksen, uhkailun, nöyryyttämisen ja rajun ryöpyttämisen kohteeksi.[3][18] Toisaalta Hurtig sai myös julkisuudessa ja nimettömänä tukea vanhoillislestadiolaisuuden suunnalta.[2]
Hurtig asuu Kärkölässä ja hänellä on kahdeksan lasta ja yksitoista lastenlasta.[20][19]
|