Jacob Ludwig Carl Grimm (4. tammikuuta 1785 Hanau, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 20. syyskuuta 1863 Berliini, Preussi) oli saksalainen filologi ja mytologi. Hän kirjoitti veljensä Wilhelmin (Grimmin veljekset) kanssa tunnetut Grimmin sadut. Grimm teki myös kielitieteellistä tutkimusta ja muotoili mm. Rasmus Raskin aiemmin ehdottaman Grimmin lain. Saksalaisesta kansanperinteestä hän julkaisi teoksen Deutsche Mythologie. Lisäksi veljekset aloittivat saksan kielen sanakirjan Deutsches Wörterbuchin laatimisen.
Elämä
Jacob Grimm syntyi vuonna 1785 Hanaussa. Hänellä oli viisi sisarusta, ja hän teki uransa aikana paljon yhteistyötä nuoremman veljensä Wilhelmin kanssa.[1] Grimm opiskeli lakia Marburgin yliopistossa vuosina 1802–1805 mutta ei valmistunut. Hän tapasi opiskeluaikanaan Friedrich Carl von Savignyn, joka tutustutti Grimmin saksan kieleen, kirjallisuuteen ja historiaan.[2]
Napoleon I valtasi Grimmin asuinkaupungin Kasselin, ja tämän jälkeen Grimm toimi 1808–1813 Westfalenin kuninkaan Jérôme Bonaparte henkilökohtaisen kirjaston hoitajana. Työ ei ollut kovinkaan vaativaa, joten hän pystyi samaan aikaan keskittymään yhteistyöhön veljensä kanssa. Grimmin veljekset julkaisivat vuonna 1812 ensimmäisen version Grimmin saduista.[2]
Grimm oli vuonna 1814 Hessenin vaaliruhtinaskunnan edustajiston jäsen Wienin kongressissa, kun Napoleonin valtaamia alueita jaettiin uudestaan. Vuosina 1816–1829 hän työskenteli vaaliruhtinaskunnan kirjaston hoitajana. Grimmistä tuli vuonna 1819 Marburgin yliopiston kunniatohtori, ja samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen osan teoksesta Deutsche Grammatik. Grimmin veljekset lähtivät Hessenistä 1830, kun uusi hallitsija ei arvostanut enää heidän työtään. He muuttivat Hannoverin kuningaskuntaan, ja Jacob Grimm sai paikan Göttingenin yliopiston kirjaston professorina ja hoitajana.[2] Hän julkaisi vuonna 1835 teoksen Deutsche Mythologie, joka oli merkittävä saksalaisen kansanperinteen tutkimus.[3] Grimmin veljekset ja viisi muuta professoria (niin kutsuttu Göttingenin seitsikko) protestoivat vuonna 1837 uuden kuninkaan Ernst August I:n uutta perustuslakia. Jacob Grimm karkotettiin Hannoverin kuningaskunnasta, ja hän palasi Kasseliin.[2]
Grimm työskenteli Kasselissa vuosina 1837–1841 yksityisopettajana. Hän aloitti vuonna 1838 veljensä Wilhelmin kanssa Deutsches Wörterbuchin valmistelut. Veljekset kutsuttiin vuonna 1840 Preussin tiedeakatemiaan. Berliinissä hän eli vuodesta 1841 elämänsä loppuun asti. Vuonna 1842 hänet palkittiin preussilaisella Pour le Mérite -kunniamerkillä.[2] Berliinissä Grimm julkaisi teoksen Geschichte der deutschen Sprache. Veljensä avustuksella Grimm sai vuonna 1848 valmiiksi ensimmäisen version Deutsche Wörterbuchista. Jacob Grimmin elinaikana siitä otettiin kolme painosta, mutta koko teos saatiin valmiiksi vasta 1961 monta vuotta Grimmien kuoleman jälkeen.[3] Jacob Grimm kuoli vuonna 1863.[2]
Teokset
Suomenkielisiä
- Juttu uskollisesta Jussista. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Toivonen, 1899.
- Grimmin kauneimmat sadut 2. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut Kaarlo Merikoski; kuvittaneet Heikki Paaer ja Rudolf Koivu. Valistus, 1949.
- Grimmin kauneimmat sadut 1-2. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut Kaarlo Merikoski. Valistus 1960.
- Grimmin satukirja. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentaneet Helena Anhava ... et al.; kuvittanut Janusz Grabianski. WSOY, 1962.
- Punahilkka. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Kuvittanut Bernadette. Otava, 1969.
- Hannu ja Kerttu. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut Meri Starck; kuvittanut Einari Lagerwall. Mestarikustannus, 1979.
- Kaunotar ja peto. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Exprint, 1982.
- Grimmin satuja. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentaneet Anja-Liisa Vartiainen... et al.; kuvittanut Lidia Postma. WSOY, 1985
- Kultainen hanhi ja muita Grimmin satuja. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentaneet Helmi Krohn ja Pirjo Santonen; kuvittanut Anastasia Arhipova. Kustannus-Mäkelä, 1987.
- Punahilkka ja susi. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut Ulla-Maija Kankaanpää; kuvittanut Jan Gustavsson. Semic, 1988.
- Lumivalko ja Ruusunpuna. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut K. Merikoski; kuvittanut Bernadette. Kustannus-Mäkelä, 1988.
- Sammakkokuningas ja rautainen Heikki: isoille ja pienille ihmisille. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut Minna Vuorinen; kuvittanut Binette Schroeder. Lasten Keskus, 1989.
- Tuhkimo. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut Helmi Krohn, runot Aune Krohn; kuvittanut Bernadette. Kustannus-Mäkelä, 1989.
- Kuusi joutsenta. Suomentaneet Raija Jänicke ja Oili Suominen; kuvittanut Pirkko-Liisa Surojegin. Tammi, 2006.
- Ruusunen. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentaneet Raija Jänicke ja Oili Suominen; kuvittanut Taruliisa Warsta. Tammi, 2007.
- Grimmin veljesten parhaat sadut. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut Heli Venhola; kuvittanut Bernhard Oberdieck. Kirjalito, 2008.
- Metsämökki. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Kuvittanut Bettina Stietencron. Steiner-taideseminaari, 2012.
- Susi ja seitsemän pientä kiliä. Toinen tekijä Wilhelm Grimm. Suomentanut Arja Kanerva; kuvittanut Janusz Grabianski. Lasten keskus, 2015.
- Grimmin eläinsatuja. Suomentanut Raija Rintamäki; kuvittanut Susan Varley. Mäkelä, 2019.
Vieraskielisiä
Seuraavassa on täydellinen luettelo hänen erikseen julkaistuista teoksista. Yhdessä hänen veljensä kanssa julkaistut teokset on merkitty tähdellä (*). Luettelo hänen esseistään esim. aikakauslehdissä sisältyy teoksen Kleinere Schriften V. osaan, josta muun muassa tämä lista on otettu.
- Über den altdeutschen Meistergesang (Göttingen, 1811)
- *Kinder- und Hausmärchen (Berliini, 1812–1815) (useita painoksia)
- *Das Lied von Hildebrand und des Weissenbrunner Gebet (Kassel, 1812)
- Altdeutsche Wälder (Kassel, Frankfurt, 1813–1816, 3 osaa.)
- *Der arme Heinrich von Hartmann von der Aue (Berliini, 1815)
- Irmenstrasse und Irmensäule (Wien, 1815)
- *Die Lieder der alten Edda (Berliini, 1815)
- Silva de romances viejos (Wien, 1815)
- *Deutsche Sagen (Berliini, 1816–1818, toinen painos, Berliini, 1865–1866)
- Deutsche Grammatik (Göttingen, 1819, toinen painos, Göttingen, 1822–1840) (Wilhelm Scherer, Berliini, julkaissut uudelleen 1870)
- Wuk Stephanowitsch' Kleine Serbische Grammatik, verdeutscht mit einer Vorrede (Leipzig ja Berliini, 1824)
- Zur Recension der deutschen Grammatik (Kassel, 1826)
- *Irische Elfenmärchen, aus dem Englischen (Leipzig, 1826)
- Deutsche Rechtsaltertumer (Göttingen, 1828, toinen painos, 1854)
- Hymnorum veteris ecclesiae XXVI. interpretatio theodisca (Göttingen, 1830)
- Reinhart Fuchs (Berlin, 1834)
- Deutsche Mythologie (Göttingen, 1835, kolmas painos, 1854, 2 osaa.)
- Taciti Germania edidit (Göttingen, 1835)
- Über meine Entlassung (Basel, 1838)
- (yhdessä Schmellerin kanssa) Lateinische Gedichte des X. und XI. Jahrhunderts (Göttingen, 1838)
- Sendschreiben an Karl Lachmann über Reinhart Fuchs (Berliini, 1840)
- Weistümer, Th. i. (Göttingen, 1840) (jatkui, osittain muiden tekemä, 5 osaa, 1840–1869)
- Andreas und Elene (Kassel, 1840)
- Frau Aventure (Berlin, 1842)
- Geschichte der deutschen Sprache (Leipzig, 1848, kolmas painos, 1868, 2 osaa)
- Des Wort des Besitzes (Berlin, 1850)
- *Deutsches Wörterbuch, Bd. i. (Leipzig, 1854)
- Rede auf Wilhelm Grimm und Rede über das Alter (Berliini, 1868, kolmas painos, 1865)
- Kleinere Schriften (F. Dümmler, Berliini, 1864–1884, 7 osaa.).
- osa 1 : Reden und Abhandlungen (1864, toinen painos 1879)
- osa 2 : Abhandlungen zur Mythologie und Sittenkunde (1865)
- osa 3 : Abhandlungen zur Litteratur und Grammatik (1866)
- osa 4 : Recensionen und vermischte Aufsätze osa I (1869)
- osa 5 : Recensionen und vermischte Aufsätze osa II (1871)
- osa 6 : Recensionen und vermischte Aufsätze osa III
- osa 7 : Recensionen und vermischte Aufsätze osa IV (1884)
_b_560.jpg)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jacob Grimm Wikimedia Commonsissa
