Eepos (m.kreik. έπος, puhe) on laaja runomuotoinen kertova teos.[1] Eepos kertoo tavallisesti sankarillisten ja tarumaisten hahmojen elämäntarinan. Tyypillisiä aiheita ovat sota, rakkaus sekä taistelu hyvän ja pahan välillä. Nykyisin eepokseksi voidaan kutsua myös laveaa proosakertomusta.[1]
Eepokset jaetaan kansanrunouteen perustuviin kansaneepoksiin ja nimeltä tunnettujen kirjailijoiden luomiin taide-eepoksiin. Tiettyjä kansallisia tavoitteita ja ajatustapoja ilmentäviä eepoksia on alettu kutsua kansalliseepoksiksi. Etenkin renessanssin ja romantiikan aikana eepos oli arvostettu kirjallisuudenlaji.[2]
Eeposten piirteitä
Eepoksissa on samantyyppisiä piirteitä ja perusrakenteita. Monet niistä muistuttavat kansansatujen perusrakenneosia.
Eepoksen yleisiä piirteitä:
- Haaste (esimerkiksi jumala antaa sankarille tehtävän).
- Koe, jossa koetellaan sankarin sopivuutta selviytyä tehtävästä.
- Useita myyttisiä sekä ihmis- ja eläinapureita.
- Päävihollinen eli antagonisti, joka on usein yliluonnollinen.
- Taianomainen tai epätodellinen maailma, jonne tavalliset ihmiset eivät voi mennä, mutta jossa sankari käy (esimerkiksi manala tai jumalten valtakunta).
- Tehtävän hylkääminen (sankari asettaa tehtävänsä kyseenalaiseksi ja pyrkii pakenemaan vastuuta).
- Ylösnousemus (joko kirjaimellinen henkiin herääminen kuolleista tai sitten herääminen masennuksesta tai alennustilasta, myös sankarin yllättävä paluu, kun hänen on luultu tuhoutuneen).
- Palautus (esimerkiksi sankarin kunnianpalautus tai kuninkaan paluu valtaistuimelleen).