Tämä artikkeli kertoo sofistista. Nimellä Cassius Dio Cocceianus tunnettiin historioitsija Dion Kassios.
Dion Khrysostomos
Δίων ὁ Χρυσόστομος
Henkilötiedot
Syntynytn. 40
Prusa
Kuollutn. 117–120
Rooma
Ammatti reettori, sofisti, kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi roomalainen kausi
Tyylilajit filosofia, retoriikka
Kirjallinen suuntaustoinen sofistiikka
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Dion Khrysostomos (m.kreik. Δίων ὁ Χρυσόστομος, Diōn ho Khrysostomos; lat. Dio Chrysostomus, Dio Cocceianus) eli Dion Prusalainen (m.kreik. Δίων ὁ Προυσαεύς, Diōn ho Prūsaeus; lat. Dion Prusaeus) (n. 40–120) oli kreikkalais-roomalainen reettori, sofisti ja kirjailija. Hän on merkittävimpiä antiikin kreikkalaisia reettoreita ja sofisteja, ja hän sai lisänimensä Khrysostomos (”Kultasuu”) hyvien puhujanlahjojensa ansiosta.[1][2] Latinankielisen lisänimen Cocceianus (Κοκκηιανός, Kokkēianos) hän lainasi keisari Nervalta, johon hänellä oli läheiset suhteet.[2][3]

Elämä

Dion oli kotoisin Prusasta roomalaisen Bithynian alueelta, nykyisen Turkin Bursasta. Hän kuului vauraaseen perheeseen, ja hänen isoisänsä oli ollut merkittävä vaikuttaja ja opettaja, joka oli saattanut hänkin toimia Roomassa. Dionin isä Pasikrates oli vaurastunut rahanlainaajana ja vaikuttaa panostaneen merkittävästi poikansa koulutukseen. Osan tiedoistaan Dion sai matkoiltaan, sillä hänen tiedetään käyneen jo nuorena ainakin Egyptissä.[2][4]

Dion toimi aluksi kotikaupungissaan, jossa hänellä oli merkittäviä virkoja. Hän toimi sofistina ja kirjoitti puheita sekä retoris-sofistisia tutkielmia. Lopulta hän kuitenkin hylkäsi sellaisen turhana ja omisti elämänsä filosofian opinnoille. Hän ei harjoittanut teoreettisempaa ajattelua vaan pyrki soveltamaan filosofian oppeja käytännölliseen elämään ja erityisesti julkisten asioiden hoitoon, ja näin parantamaan asioita.[2]

Prusalaiset suhtautuivat Dioniin epäilevästi ja vihamielisesti. Niinpä hän siirtyi Roomaan,[2] jossa hän sai opetusta stoalaiseen koulukuntaan kuuluneelta Musonius Rufukselta.[1][5] Ennen pitkää Dion sai päälleen keisari Domitianuksen vihan. Tämä tunsi filosofeja kohtaan sellaista vihamielisyyttä, että lopulta karkotti nämä Roomasta ja koko Italiasta vuonna 82. Dion joutui jättämään kaupungin salaa.[2][6]

Tämän jälkeen Dion omaksui kerjäläisen ja kyynikon ulkomuodon ja ryhtyi kierteleväksi filosofiksi, omien sanojensa mukaan Delfoin oraakkelin neuvosta, vertautuen näin Sokrateehen. Puheissaan hän vertaa osaansa selvästi myös kyynikkofilosofi Diogeneehen. Dion kierteli viisitoista vuotta opettajana Rooman valtakunnan koillis- ja itäosissa, muun muassa Traakiassa, Skyytiassa, Myysiassa ja gettien mailla, ainoana omaisuutenaan kopiot Platonin Faidonista ja Demostheneen puheesta Väärästä lähetystöstä. Hän sai puheillaan hyvän vastaanoton.[2][4][7] Vaikka Dion saattoikin haluta omaksua filosofin roolin ja kertoa elämäntarinansa niin, että hän kääntyi sofistista filosofiksi, tutkijat ovat kuitenkin olleet erimielisiä siitä, pitäisikö hänet lukea tässäkin elämänvaiheessa edelleen ennemmin sofisteihin. Mikäli hänet luetaan filosofien joukkoon, hänet voidaan asettaa ajatuksiltaan kyynikoiden ja stoalaisuuden välimaastoon.[4]

Sen jälkeen kun Domitianus murhattiin vuonna 96, Dion käytti vaikutusvaltaansa rajaseudulle sijoitettuihin armeijan joukkoihin tukeakseen ystäväänsä Nervaa keisariksi, ja hän vaikuttaa palanneen Roomaan pian Nervan valtaannousun jälkeen.[2][8] Nervan kunniaksi hän otti loppuiäkseen lisänimen Cocceianus, sillä keisarin koko nimi oli Marcus Cocceius Nerva.[2]

Nervan seuraaja Trajanus suhtautui hänkin hyvin Dioniin, ja hänen kerrotaan vierailleen usein Dionin luona ja jopa sallineen tämän ajaa yhdessä kanssaan triumfivaunuissa.[2] Dion pyrki ohjaamaan Trajanuksen ajattelua stoalalaiseen suuntaan ja kannusti tätä etsimään sopusointua.[5] Roomassa Trajanuksen suosio tuotti Dionille monia merkittäviä ystäviä. Näihin lukeutuivat muun muassa Apollonios Tyanalainen ja Eufrates Tyroslainen. Dionin puheita ihailtiin paljon.[2] Hänet luetaan osaksi tuohon aikaan vaikuttanutta, kreikkalaista kulttuuria harrastanutta ja ihaillutta toisen sofistiikan liikettä,[5] ja hänellä oli merkittävä osuus kreikkalaisen kirjallisen kulttuurin henkiinherättämisessä.[2]

Saatuaan näin hyvityksen aiemmille vastoinkäymisilleen Dion palasi Prusaan noin vuonna 100. Siellä hän toimi arvovaltaisena vaikuttajana. Toisaalta hän teki puhujavierailuja muihin kaupunkeihin. Prusassa Dioniin alettiin suhtautua edelleen kateellisesti, ja hänen tekojensa motiivien puhtautta epäiltiin. Lopulta hän joutui syytetyksi julkisten varojen haaskaamisesta sekä majesteettirikoksesta Trajanusta vastaan. Viimeksi mainitusta syytteestä Trajanus kuitenkin vapautti hänet.[2][4][9]

Loppuelämäkseen Dion palasi Roomaan, jossa hän kuoli noin 117[2]–120 jaa.[4] Lisänimensä Khrysostomos, ”Kultasuu”, Dion sai puhujanlahjojensa ansiosta postuumisti 200-luvulla.[1] Dionin elämäkerta on osana samaisella vuosisadalla kirjoittaneen Filostratoksen teosta Sofistien elämät. Siinä Filostratos kehuu Dionia erinomaiseksi joka saralla.[4]

Perinteisesti on katsottu, että historioitsija Dion Kassios olisi ollut Dion Khrysostomoksen lapsenlapsi,[1][2] mutta nykyisin tämä on kyseenalaistettu.[10]

Teokset

Dion kirjoitti puheita tai paremminkin puheen kirjallisessa muodossa esitettyjä tutkielmia monenlaisista poliittisista, moraalisista ja filosofisista aiheista. Nykyaikaan häneltä on säilynyt 80 puhetta, jotka olivat jäljellä Fotioksen aikana, joskin hän luettelee ne jossakin määrin eri järjestyksessä kuin mitä nykyisin käytetään. Puheet ovat suurimmaksi osaksi Dionin myöhemmän elämän tuotantoa, eikä yhtään niistä voida varmuudella yhdistää hänen varhaisvuosiinsa.[2]

Dionin puheiden ensimmäinen sivu Johann Jakob Reisken laitoksesta vuodelta 1784.

Poliittisissa puheissaan Dion käsittelee muun muassa hyvää hallintoa kehottaen yhteiskunnalliseen sopusointuun (ὁμόνοια, homonoia) ja suosittelee myös älymystöä osallistumaan poliittiseen elämään.[1] Puheisiin sisältyvät muun muassa neljä puhetta nimellä Kuninkuudesta, jotka oli osoitettu Trajanukselle ja käsittelevät hallitsijan hyveitä; puhe Tyranniasta, joka käsittelee kyynikko Diogenes Sinopelaisen elämäntapaa sekä yksinvaltiaan kohtaamia lukuisia ongelmia, joita luonnon mukaan elävällä ei ole; puheita orjuudesta ja vapaudesta; puheita keinoista saada mainetta puhujana; sekä eri kaupungeille osoitettuja poliittisia puheita, joissa hän välillä moittii ja välillä kehuu kaupunkeja mutta tekee tämän aina maltillisesti ja viisaasti. Puheisiin sisältyy myös lukuisia kirjoituksia etiikasta ja käytännöllisestä filosofiasta, joissa Dion käsittelee aiheita populaarilla tyylillä; puheita myyttisistä aiheista; sekä näytösluontoisia puheita.[2]

Kirjallisista puheista esimerkkejä ovat Troijalainen puhe siitä, ettei Troijaa vallattu, joka pyrkii osoittamaan Homeroksen epäluotettavuuden,[1] sekä Aiskhyloksesta ja Sofokleesta ja Euripideesta eli Filokteteen jousesta, joka vertailee Aiskyloksen, Sofokleen ja Euripideen Filoktetes-aiheisia tragedioita[1] ja on kiinnostava erityisesti siksi, että ainoastaan Sofokleen Filoktetes on säilynyt nykyaikaan.[11]

Säilyneiden 80 puheen lisäksi on säilynyt katkelmia 15 muusta. Suda mainitsee Dion Kassioksen teosten joukossa gettejä käsitelleen tekstin, joka saattaa pikemmin olla peräisin Dion Khrysostomokselta, sillä Filostratos mainitsee hänen kirjoittaneen teoksen nimeltä Getika.[2][12] Dionin nimissä on säilynyt myös viisi kirjettä, jotka on osoitettu Rufukselle ja joiden aitouden jotkut tutkijat ovat hyväksyneet.[2] Nuorempana Dionin tiedetään kirjoittaneen leikillisiä harjoituspuheita, jotka eivät ole säilyneet nykyaikaan.[1]

Dionin säilyneet puheet ovat tyyliltään elegantteja, ja kirjoittaja jäljittelee selvästi klassisen kauden kirjailijoita, kuten Platonia, Demosthenestä, Hypereidestä ja Aiskhinesta. Dion nousi suurten ja arvostettujen puhujien joukkoon sekä kyvyllään jäljitellä suuria esikuviaan että omien lahjojensa ansiosta. Hänellä oli kyky kirjoittaa miellyttävästi ja pitää hienoja puheita ex tempore. Dion kirjoitti puhdasta attikalaista kreikkaa. Hänen tyyliään on arvioitu selkeäksi ja kauniiksi ja sellaiseksi, jossa ei ole liikaa keinotekoista korostusta, vaikkakaan hän ei kyennyt täysin välttämään aasialaisen retoriikan koulukunnan vaikutusta. Puutteiksi mainitaan joskus rönsyilevät sivuhuomautukset sekä epäsuhta puheiden eri osuuksien pituuksissa.[2]

Dionin kaikki kirjoitukset yhteen koonnut editio princeps oli Dionysius Paravisinuksen vuonna 1476 toimittama (Milano, 4to.). Sitä seurasi Aldus Manutiuksen laitos vuonna 1511 (Venetsia, 8vo.). Seuraava merkittävämpi laitos oli Claude Morelin laitos vuodelta 1601 (Pariisi). Se painettiin uudelleen vuonna 1623 laajennettuna latinankielisellä käännöksellä ja selityksillä. Merkittävä kriittinen laitos oli Johann Jakob Reisken laitos vuodelta 1784 (Leipzig, 2 osaa, 8vo.).[2]

Luettelo teoksista

Dionilta säilyneet 80 puhetta on numeroitu; suomennoskokoelmaan kuuluvat kymmenen kirjoitusta on merkitty asteriskilla nimen perään (*):

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Dion”, Antiikin käsikirja, s. 130. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Smith, William: ”Dion Chrysostomus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Plinius nuorempi: Kirjeet 10.85–86; Dion Khrysostomos: Kotikaupunkiaan koskevien hyvien suhteiden puolustus (puhe 45).
  4. ↑ a b c d e f Torkki, Juhana: ”Esipuhe”. Teoksessa Dion Prusalainen 2022, s. 9–29.
  5. ↑ a b c Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 431, 437, 440. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  6. ↑ Dion Khrysostomos: Puhe kotikaupungissaan ennen filosofin uraa (puhe 46); Ateenassa, koskien karkotusta (puhe 13).
  7. ↑ Dion Khrysostomos: Borysthenesläinen puhe, jonka hän piti kotikaupungissaan (puhe 36); Ateenassa, koskien karkotusta (puhe 13).
  8. ↑ Dion Khrysostomos: Kotikaupunkiaan koskevien hyvien suhteiden puolustus (puhe 45).
  9. ↑ Dion Khrysostomos: Puhe neuvostossa koskien aiempia tekoja (puhe 50).
  10. ↑ Gowing, Alain M.: Dio's Name. Classical Philology, Jan., 1990, 85. vsk, nro 1, s. 49–54. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Kucewicz, Cezary: The Treatment of the War Dead in Archaic Athens: An Ancestral Custom, s. 68. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 9781350151550. Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ Filostratos: Sofistien elämät (Vitae sophistarum) 1.7.

Kirjallisuutta

Suomennetut teokset

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

Aiheesta muualla

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Luokat