Ramuzin isä oli liikemies, mutta poika perehtyi hänen omistamallaan maatilalla myös maataloustyöhön ja talonpoikaisväestöön. Valmistuttuaan yliopistosta Ramuz toimi lyhyen aikaa opettajana, ennen kuin muutti Pariisiin, jossa hän julkaisi ensimmäiset teoksensa. Hänen uransa kirjailijana kehittyi kuitenkin varsinaisesti vasta, kun hän oli palannut takaisin Sveitsiin.[1]
Ramuz on kuvattu 200 Sveitsin frangin setelissä, joka otettiin käyttöön vuonna 1996.lähde?
Kirjallinen tuotanto
Ramuz julkaisi ennen muuta romaaneja mutta myös päiväkirjamuistiinpanonsa ja toimitti ranskalaisen runouden antologian.[1]
Teokset
Suomennetut teokset
Vuoren viemä (Derborence, récit, 1934), kertomus, suomentanut Lauri Hirvensalo, WSOY, 1947
Sotilaan tarina: kuunnelma (Histoire du soldat), suom. Olli-Matti Ronimus, Helsinki: Yleisradio 1985 – Helsinki: TNL [i.a.]
Ramuzin ja hänen tyttärensä Marianne Olivieri-Ramuzin (1913–2012) hauta Pullyn hautausmaalla.
Alkuperäisteokset
Le petit village, runoja, 1903
Aline, romaani, 1905
Aimé Pache, peintre vaudois, romaani, 1911
La guérison des malades, romaani, 1917
Chant de notre Rhône, proosarunoja, 1920
La grande peur dans la montagne, romaani, 1926
Adam et Eve, romaani, 1932
Derborence, récit, 1934; Vuoren viemä
Farinet ou la Fausse Monnaie, romaani, 1932
Si le soleil ne revenait pas, romaani, 1937
La guerre aux papiers, romaani, 1942
Journal 1896-1942, päiväkirjamerkintöjä, 1943
Ramuzin ja Igor Stravinskin yhteistyönä syntyneen venäläiseen kertomukseen pohjautuvan teoksen L’histoire du soldat (Sotilaan tarina, 1918) on suomentanut ja sovittanut näytelmäksiJoel Elstelä vuonna 2001.[2] Toisen suomennoksen tehnyt Olli-Matti Ronimus.
Lähteet
↑ abcEino Palola (toim.): Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijain elämäkertoja: C. F. Ramuz, s. 471-475. Porvoo: WSOY, 1957.
